Verkkokotona koko Suomessa

Pari viikkoa sitten sähköpostiini kilahti Lapin kuulumisia, mukana kutsu Kotona Suomessa -hankkeen seminaariin Rovaniemelle. Vilkaisu ohjelmaan toi pienen muljaisun sydänalaani: teemana oli verkkokotoutumiskoulutus ja meidät suurimpana ja laajimmalle levinneenä palveluntuottajana oli sivuutettu täysin. Arffmanin Verkkokoto on ollut käynnissä keväästä 2015, opiskelijoita yhteensä noin 400, opettajia töissä koko ajan kymmenkunta. Vaikka ymmärrän hankkeen tarkoituksen saada mahdollisimman monipuolisesti mukaan palveluntarjoajia, hankkeita, kuntatoimijoita ja kolmannen sektorin edustajia ympäri maata, en voinut olla ajattelematta, että meidän kanssamme ei haluttu leikkiä. Lisää vettä myllyyni sain keskustelusta suomenopettajien Facebook-ryhmästä, kun minulle tuntematon opettaja kertoi opettavansa Verkkokotossa. Mikäs minä sitä olen kommentoimaan, #Verkkokoto ei ole rekisteröity tavaramerkki.

Seminaariin osallistuivat minun lisäkseni Pohjoisen Suomen palvelujohtaja Olli Jääskeläinen ja verkkokotoutumiskouluttaja Anita Hartikainen, joka parhaillaan työstää väitöstutkimustaan opettamisesta verkossa. Seminaari oli erinomainen, ammattimaisesti toteutettu ja keräsi yhteen maantieteellisesti ja organisatorisesti vaikuttavan joukon kotoutumisen ammattilaisia. Inspiroiduin erityisesti Nafisa Yeasminin loistavasta puheenvuorosta Aim2Work-hankkeesta, joka käsitteli osuuskuntatoimintaa, yhteiskunnallisia yrityksiä sekä yleisesti yrittäjyyttä työllistymisen keinona. Kuuntelin mielenkiinnolla Axxellin Virva Muotkan ja Lappia Koulutus Oy:n Oili Huusko-Tuohinon esityksiä verkossa toteutettavista kotoutumiskoulutuksista pidätellen omistushaluani Verkkokotoon, johon kenelläkään ei ole yksinoikeutta. Kaikkialla tehdään hyvää ja tärkeää työtä, mutta en voi olla surematta kotoutumiskoulutusten pirstaloitunutta toteutusta ja liikesalaisuuksien taakse piilotettuja hyviä käytänteitä.

Kilpailutusten maailmassa pitkäjänteinen kehittämistyö on haastavaa, mutta mahdollista, kun yhteen on koottu Suomen parhaat tekijät, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja kunnialla siihen, mitä tekevät. Koulutusta aloittaessa parhaita käytänteitä etsittiin Australiasta asti ja silloin pieni, mutta osaava ja riittävän hullu tiimi yhdisti digin, pedagogiikan ja maahanmuuttajien kohtaamisen tavalla, jota kukaan ei uskonut mahdolliseksi. Kun hävisimme pari vuotta sitten hintakilpailussa omat Verkkokoton juuremme Lapissa, saimme onneksi jatkaa täysin uudenlaisella yhteistyön avauksella kolmen alueen yhteishankinnassa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Lisäksi käynnistettiin Verkkokoto Pirkanmaalla ja verkossa oppimista pilotoitiin myös Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kiitos verkkoon luottavien ostajien, työmme on saanut jatkuvuutta ja osaamista, jossa ongelmien listaamisen sijaan keskitytään ratkaisuihin.

Paljon tekoja, vähän puhetta

On aika puhua siitä, mitä olemme tehneet viimeisten vuosien aikana, sillä tähän asti olemme tehneet kädet savessa töitä. Some-temput, joista myös olen kuullut meitä syytettävän, syntyvät ilman puskemista niistä todellisista arjen ihmeistä päivittäisessä asiakastyössä ja tiiviissä etätyöyhteisössä. Niin, eikö olekin hullua, että minä ulkosuomalaisena olen löytänyt verkosta työyhteisön, joka on kuin toinen kotini? Yhtä kotonaan verkossa ovat myös opiskelijamme ja aina yhtä tervetulleita asuinpaikasta riippumatta.

Kotona Suomessa -seminaarissa saimme kuulla usean pienen paikkakunnan niukkuusinnovaatioista, joista suuremmat kaupungit saisivat ottaa oppia. Saimme kuulla yhteistyökumppaneidemme, kuten Rautalammin pakolaisohjaaja Karoliina Miskalan tai Nauvon pakolaisohjaaja Gudrun Degerthin kokemuksia ja ajatuksia kotoutumisesta pienille paikkakunnille. Myös me olemme levittäytyneet jo 128 paikkakunnalle ympäri Suomen. Mikäli maakunnissa on pelko, että istumme kehä kolmosen sisäpuolella tekemässä työelämäohjausta, se on turha. Työharjoittelujen ohjaukset, orientaatiojaksot ja lähiopetuspäivät pitävät kouluttajamme liikkeessä joskus viikkojen ajan. Niihin pienimpiin kyliin kun ei tosiaan mene kuin kerran päivässä bussi. Opettajamme ovat itsekin sijoittuneet ja kotoisin ympäri Suomea, puhumme levveetä savvoo ja lyhkäst turkku, mutta silläkään ei ole merkitystä, sillä kaikki me kohtaamme ihmiset ihmisinä. Paikallistuntemus helpottaa elämää, mutta yhtä lailla paikallinen verkkokotokouluttajamme oli Googlen varassa, kun piti etsiä kotikaupungin turvakotia opiskelijalle. Verkostot kun ovat aina ihmisten varassa, ei asuinpaikan tai organisaatioiden.

Verkkokoton opiskelijoiden 4/2015-6/2019 paikkakunnat kartalla.

Aasilla ajaa, älypuhelimella asioi

Seminaarin loppupuolella en voinut olla ajattelematta, että tämän päivän ongelmat on digitaalisuus jo ratkaissut. Me emme voi estää kaikkea muuttoliikettä, mutta digitaalisuus mahdollistaa ihmisten juurtumisen pieniin kyliin, sillä työ ja opiskelu voivat olla myös verkossa. Kuka tietää, ehkä juuri se Rautalammin syyrialainen keksii innovaation, jolla ratkaistaan Suomen pikkukylien autioituminen? Mitä Suomi voisikaan saavuttaa, jos uusnauvolaiset saisivat tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja työllistyä uudessa kotikunnassaan?

Seminaarin panelisteilta kysyttiin, mikä olisi tulevaisuuden haaveenne. Minun haaveeni yli 20 vuoden kotoutumiskoulutusten ja kahdeksan vuoden oman maahanmuuttajakokemukseni perusteella on, että lopetetaan hiekkalaatikkoleikit ja kotoutumisopettajien nokkapokka. Suomi on aivan liian pieni siihen, että hukkaamme varoja ja tehokkaita kotoutumisen keinoja samojen ongelmien uudelleenratkaisemiseen.

Polaris Kielipalveluiden toimitusjohtaja Cyrus Jebraeil kysyi seminaarissa, mitä etäopetukseen osallistuminen vaatii osallistujalta. Monet nyökyttelivät, että luku- ja kirjoitustaito pitää olla, kunnes Anita Hartikainen kertoi esimerkin sekundäärilukutaidottomasta thai-rouvasta, jonka ohjasimme verkkoon etänä ja joka oppi tukiopetuksen turvin luku- ja kirjoitustaidon puolessa vuodessa normaalin kotoutumiskoulutuksen ryhmän mukana. Jebraeil muotoili asian virkkeeksi, jota en koskaan tule unohtamaan. ”Luku- ja kirjoitustaidoton kaveri, aasilla ajaa ja älypuhelimella asioi.” Vain tämän ajatuksen sisäistämällä voi ymmärtää, kuinka suuresta muutoksesta neljännessä teollisessa vallankumouksessa onkaan kyse.