Verkossa tapahtuva oppiminen on avannut ovia, joita emme aiemmin ole edes osanneet kuvitella. Myös erityisryhmien osallistumisen mahdollisuudet ovat parantuneet verkko-oppimisen teknologian ansiosta, sillä saavutettavuus voi olla verkossa jopa parempaa kuin luokkahuoneessa. Se kuitenkin edellyttää, että saavutettavuus on osa koulutuksen suunnittelua alusta asti.
17-vuotiaana kuuroutunut Essi Hepola osallistui Arffmanin Somesta ammatti! -työvoimakoulutukseen loppuvuonna 2024. Kuulovammaisen Hepolan osallistuminen koulutukseen antoi Arffmanille hyvän mahdollisuuden tarkistaa ja tehdä ryhtiliikkeen saavutettavuusasioissa. Tämän kokemuksen pohjalta avautuu tarina siitä, miksi ja miten saavutettavuus tulisi integroida jokaisen koulutuksen suunnitteluun, erityisesti verkkoympäristöissä.
Mitä on saavutettavuus?
Essi Hepolan mukaan saavutettavuus on konkreettinen arjen kysymys. Esteettömyys ei synny vain esteiden poistamisesta, vaan myös saavutettavuuden varmistaminen on tärkeää – siis se, että oppimisympäristö mahdollistaa yhdenvertaisen oppimisen kaikille.
Lähikoulutuksiin verrattuna verkkokoulutusten saavutettavuutta parantaa esimerkiksi puheen automaattinen tekstittäminen videokokousohjelmissa sekä se, että oppijan työpiste on kiinteä ja apuvälineet siten aina saatavilla. On kuitenkin muistettava, että yksittäiset ratkaisut ja teknologiat eivät riitä. Saavutettavuuden rakentuminen on jatkuva prosessi.
Saavutettavuus mahdollistaa osallisuuden ja hyödyttää kaikkia
– Kuulovammainen on mieluiten itsenäinen toimija – aivan kuten kuka tahansa aikuinen ihminen, Hepola huomauttaa.
Kun saavutettavuuteen panostetaan, siitä hyötyvät myös ne, joilla ei ole selkeitä erityistarpeita. Hyvin suunniteltu monipuolinen materiaali ja toimiva teknologia palvelevat kaikkia osallistujia.
Saavutettavuus ei ole vain valintoja, vaan suunnittelun perusta
Saavutettavuus ei ole lisäominaisuus, vaan sen tulisi olla jokaisen koulutuksen suunnittelun perusta. Saavutettavuus rakentaa siltoja, mahdollistaa osallisuuden ja vahvistaa oppimiskokemusta. Työvoimakoulutusten järjestäjillä on tässä erityinen vastuu – heidän tehtävänsä ei ole vain tarjota tietoa, vaan varmistaa, että kaikki voivat oppia ja kehittyä tasavertaisesti.
Haastamme kaikki koulutusten suunnittelijat ja toteuttajat huomioimaan saavutettavuuden alusta asti! Se ei ole vain tekninen kysymys, vaan inhimillinen ja eettinen valinta.
Vinkit koulutuksen saavutettavuuteen
1. Saavutettavuus tulee huomioida oppimateriaaleissa. Koulutuksen ydinsanoma tulisi olla saatavilla tekstimuodossa ja visuaalisena materiaalina. Essi Hepola huomauttaa, että jos opetus perustuu puheeseen tai tekstittämättömiin videoihin, kuulovammainen tarvitsee tulkin, tekstityksen tai muita apuvälineitä.
Visuaalisen, kirjallisen ja vuorovaikutteisen materiaalin yhdistäminen tekee koulutuksesta aidosti saavutettavaa. Tämä ei hyödytä vain kuulovammaisia, vaan monenlaisia oppijoita, jotka tarvitsevat vaihtoehtoisia tapoja omaksua tietoa.
2. Kuulovammainen osallistuja tulee huomioida ryhmäkeskusteluissa. Automaattisen tekstityksen tai tulkkauksen viive voi aiheuttaa pieniä kommunikaatiokatkoksia varsinkin ryhmäkeskustelujen aikana. Keskustelukumppaneiden on hyvä ymmärtää tämä, jotta kuulovammainen osallistuja voi myös osallistua keskusteluun.
Virtuaalisessa ryhmätyötilanteessa muiden osallistujien on hyvä pitää kameran auki, jotta kuulovammainen osallistuja voi hyödyntää huuliota ja seurata puheenvuorojen vaihtumista.
3. Teknologian laatu ratkaisee. Videokokousohjelmien toimivuudessa on eroja. Koulutuksen aikana huomasimme, että Google Meetissä puheen reaaliaikainen tekstitys toimi loistavasti, mutta Zoomissa ei. Lisäksi videon ja äänen laadun on syytä olla hyvä, jotta huonokuuloinen ei joudu pinnistelemään. Teknologian valinta ei siis ole yhdentekevää, sillä laatu määrittää, kuinka sujuvasti vuorovaikutus ja oppiminen voivat tapahtua.
Droneharjoituksissa kirjoitustulkkaus järjestettiin etänä tabletilla.
Teksti: Jani Kaikkonen ja Saara Purtanen
Kuvat: Jani Kaikkonen
