Siltoja rakentamassa: Matka pakolaisten valmentajana Suomessa

Arffmanin ja Entry Educationin valmentaja Sarkawt Rstem on työskennellyt kahdeksan vuotta kansainvälisten työnhakijoiden parissa muun muassa Työ-SIBissä. Hänen oma taustansa maahanmuuttaneena opettajana on antanut vankan pohjan muualta tulleiden ohjaamiseen, valmennukseen ja molemminpuoleisen ymmärryksen rakentamiseen. Tässä artikkelissa hän kertoo kokemuksistaan ja huomioistaan työuransa aikana.

Kansainvälinen tausta tuo haasteita ja hyötyjä maahanmuuttaneiden valmentamiseen

Luontevaan vuorovaikutukseen tarvitaan kulttuurien tuntemusta

Lähi-idästä kotoisin oleva maahanmuuttanut on kasvanut yhteisössä, jossa vuorovaikutus on sosiaalista, ystävällistä ja kohteliaisuuksia viljelevää. Hän arvostaa valmentajaa, joka osaa ohjata ja keskustella luontevasti tavalla, johon asiakas tottunut. Toimin kotimaassani peruskoulun opettajana yli yhdeksän vuotta, ja valmentajana olen tuntenut olevani kuin opettaja ja asiakkaat oppilaitani. Ystävällisyys on ollut perustana työlleni jokaisen kohtaamani asiakkaan kanssa. 

Tiedän, että Lähi-idästä tulleet maahanmuuttaneet eivät pidä sääntöjen, rajoitusten ja virallisten asioiden pitkäveteisestä selittämisestä. Siksi olen keksinyt hauskoja ja mukaansatempaavia tapoja välittää idea ja selittää säännöt ja lait. Ammattimaisen mutta ystävällisen suhteen rakentaminen on ollut tärkeä tekijä luottamuksen luomisessa minun ja asiakkaan välille. Kun molemminpuolinen luottamus on luotu, suhde pääsee alkamaan yhteisymmärryksessä.

Kun saa maahanmuuttaneen asiakkaan luottamuksen ja hän tuntee olonsa turvalliseksi, hän kertoo asioita, joita ei muuten jakaisi tuntemattomalle. Luottamuksen synnyttäminen on säästänyt minulta paljon vaivaa, sillä se auttaa minua saamaan ohjaamiseen tarvitsemani tiedot. Pystyn luomaan suunnitelman heidän kanssaan ja sopimaan askeleista sen toteuttamiseksi luontevasti, ilman että asiakas tuntee olonsa noloksi, uupuneeksi tai kyllästyneeksi seurassani. Tämä ongelma on tavallinen silloin, kun Lähi-idästä tulleiden asiakkaiden ja suomalaisten valmentajien ja ohjaajien välillä on kulttuurisista eroavaisuuksista johtuvaa väärinymmärrystä.

Törmäyksiltäkään ei voi välttyä

Vuosien aikana olen kohdannut asiakkaiden ja työnantajien kanssa monia tilanteita – osa hauskoja ja toiset jonkin verran surullisia. Eräänä päivänä asiakas kertoi minulle, ettei halunnut työskennellä Suomessa, koska verot olivat korkeat ja palkat matalat eivätkä työn arvoisia. Hän sanoi, että Suomessa oli tylsää ja elinolot olivat Ranskassa paljon paremmat. Sanoin hänelle: ”Miksi et sitten mene takaisin Ranskaan? Jos tietäisin, että elinolot ovat paremmat toisessa maassa, lähtisin Suomesta ja menisin sinne.” Hän meni työvoimatoimistoon ja valitti, että yritin hiljentää hänet, vaikka suhteeni häneen oli ollut siihen asti hyvä ja ystävällinen.

Toinen asiakas pyysi minulta muutamaa vapaapäivää ilman pätevää syytä, enkä myöntänyt niitä hänelle. Hän meni esihenkilöni luo ja valitti, ettei minulla ollut oleskelulupaa Suomessa, joten kuinka olen voinut kieltäytyä hänen pyynnöstään. “Meillä on ollut hyvä suhdekin!” hän sanoi.

Eräänä päivänä olin opettamassa ryhmää, kun opiskelija toi minulle kakun lahjaksi. Mietin, kuinka voisin kieltäytyä lahjoista loukkaamatta antajan tunteita. Tauon aikaan toin sitten kakun luokkaan ja kerroin muille oppilaille, että heidän luokkatoverinsa oli tuonut kakun meille kaikille, ja kutsuin heidät syömään sitä yhdessä. Koulun jälkeen kakun tuonut opiskelija tuli luokseni ja sanoi sovittelevasti: ”Ymmärrän sinua, en tuo jatkossa enää lahjoja.” 

Eräänä päivänä puhuin puhelimessa asiakkaani kanssa, kun hän kysyi minulta koulutustaustastani. Sanoin hänelle, ettei ollut tärkeää, mikä todistus minulla oli. Tärkeää oli, että olin täällä auttamassa häntä. Hän vastasi, että se oli hänelle tärkeää: henkilö, jolla on alempi tutkinto kuin hänellä, ei hänen mielestään voisi auttaa häntä. ”Miksi jollakulla, jolla on alempi tutkinto, on työpaikka, kun taas minulla, korkeammin koulutetulla ei ole?” hän kysyi. Vastasin yksinkertaisesti: ”Ero sinun ja minun välillä on se, että minulla on työ, ja työni on auttaa sinua saamaan työpaikka.”

Muutos edellyttää luottamusta

Valmentajan on tiedettävä tiettyjä asioita asiakkaasta ja hänen psyykestään, jotta hän voi auttaa, ohjata ja valmentaa tätä muuttamaan elämänsä työttömästä aktiiviseksi ja työllistetyksi. Asiakkaan saa avautumaan valmentajan luottamusta henkivä läsnäolo. Kun luottamus on syntynyt, asiakas uskaltaa kysymättäkin kertoa henkilökohtaisia tietojaan valmentajalle, joka tarvitsee niitä auttaakseen asiakasta eteenpäin.

Tärkeintä on, että valmentaja ei käytä asiakkaan antamia tietoja tätä vastaan. Tavoite ei ole saada asiakasta kiinni jostakin, vaan valmentajan tulee keskittyä hänen auttamiseensa. Joskus valmentajan täytyy jättää huomiotta joitakin asiakkaan arkielämästä saamiaan tietoja. Asiakasta tulee auttaa eikä hankaloittaa hänen elämäänsä entisestään. Vain siten on mahdollista päästä tärkeimpään tavoitteeseen: saada asiakas vakuuttuneeksi muutoksen tarpeellisuudesta ja ottamaan valmentajan neuvot avoimesti vastaan.