Ihminen tavattavissa

Siru Kovala Tarja-Liisa Qvintuksen ohjaamassa näytelmässä
“Suurenmoista” Jyväskylän Huoneteatteri  2011. Valokuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Siru Kovala

Miten aloitit tänään aamusi? 

Päiväni lähtee käyntiin kaurapuurolla, jonka jälkeen pikapyrähdys työpaikalle eli korttelin ympäri takaisin kotiin etätöihin. 

Avaa vähän ammatillista tarinaasi? 

Kouluttauduin Tampereen yliopistossa nuorisotyöhön ja teatterialalle. Nuo kaksi pirstaloitunutta alaa ovat tarjonneet itselleni sopivassa paketissa ihmiseksi kasvamisen ainekset. Koulutukseni on taannut moninaisissa – usein haastavissa – asiakaspalvelutehtävissä menestyksekkäästi toimimiseen rutkasti sellaista osaamispääomaa, jota ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi. 

Millainen on tyypillinen työpäiväsi? 

Ei ole olemassa tyypillistä työpäivää. Onneksi on rutiineja, ilman niitä en selviäisi. Olen saanut olla mukana käynnistämässä valmennuksia ja perehdyttämässä uusia työntekijöitä eri puolille Suomea. Tarvittaessa hyppään liikkuvaan junaan jo alkaneeseen palveluun, jos tilanne sitä vaatii. Moninaiset työtehtäväni vaihtelevat valtakunnallisista koordinointitehtävistä Te-verkkoasioinnin neuvontaan ja  työnhaun webinaarien vetämiseen.

Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi? 

Rehellisyys ja nöyryys elämän ja ihmisten edessä – päivittäin.

Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?

Haluisin matkustaa ekologisesti, joten ehkäpä lisään virtuaalimatkailun osuutta kunnes kaukomatkailusta tulee kestävämpää. Haluaisin oppia myös uusia kieliä ja virvoittaa ruotsin, ranskan ja saksan kielen taitoni sekä jatkaa englannin kielen päivittäistä käyttämistä.

Ketä ihailet ja miksi? 

Listaanko kaikki ne eri alojen taiteilijat…;)?. Vastaan silti, että ihailen lapsia. Heitä on Suomessa aika vähän, he ovat siis vähemmistöryhmä. Lapsilla on monesti tallella mielen ja kehon yhteys sekä luontainen uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan. 

Koetko itsesi onnekkaaksi? 

Tärkeimmissä ihmissuhteissa olen ollut onnekas. Rakkaudessa ja ystävyydessä on elämäni jatkumo. Työ on epätyypillisin elämänalueeni jatkuvine yllätyksineen ja muutoksineen. 

Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen,
millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat? 

Perustaisin kansainvälisen startupin, joka yhdistää köyhyyden poistamisen, kansainväliset yhteydet ja ympäristönsuojelun. 

Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?

Rakastan taidetta, erityisesti teatteria, koska se sisältää parhaimmillaan monia muita taidelajeja. Näytellessäni saan olla minä, mutta jossain ihan muualla ja täysin erilaisissa olosuhteissa. Teatteri on yhdenlaista ajatteluamme avartavaa virtuaalimatkailua. Teatteriharrastus on myös hieno tapa verkostoitua ja tutustua eri alojen ammattilaisiin. Monien heidän kanssaan olen myös ystävystynyt. Teatteri on yksi tekemällä oppimisen hienoimpia ilmentymiä. Sillä on paljon annettavaa muun muassa eri alojen oppilaitoksille, mutta myös suomalaiselle työelämälle. Teatteri on osaavien ihmisten laboratorio: kiitos valaisun, lavastuksen, puvustuksen, kampausten, meikkien, markkinoinnin, viestinnän (erityisesti sosiaalisen median), valokuvauksen, musiikin, runouden ja sosiaalisen innostamisen osaajille – ihanille ohjaajille!