Me emme edes tiedä vielä, mihin kaikkeen se sinua vie, pohti Satu Ukkosen tuleva esimies Mari Sundström puhelimessa ja tarkoitti Satu Ukkosen osaamista. Ne olivat taikasanat, jotka saivat tekemään valinnan kahden kiinnostavan työpaikan välillä. Iso kasvuyritys vei voiton, ja Satu Ukkosesta tuli palveluasiantuntija Arffmanille.
Kasvatustieteiden maisterille oli kertynyt osaamista kasvatuksen, koulutuksen ja hallinnon aloilta. Nyt oli aika ottaa käyttöön koko paketti, koko ihminen. Ja se on Satu Ukkosen mielestä mahtavaa.
–Se lähti ihan ensimmäisestä puhelusta. Tuli heti tunne, että me puhumme samaa kieltä. Tämä työ on minulle lottovoitto. Pääsin omille juurilleni takaisin tekemään tätä ihanaa työtä.
Satu Ukkosen toimenkuva saa olla jatkuvasti pienessä liikkeessä. Hän on jo ensimmäisen puolen vuoden aikana saanut tutustua eri tiimeihin ja palveluihin sekä saanut itse vaikuttaa työtehtäviinsä. Etätyökin on Satu Ukkosen oma valinta, ja silloin työ kulkee mukana vaikka purjeveneeseen.
Palveluasiantuntijana hän tekee juuri nyt työtään osana tarjoustiimiä, jossa työ on verkostojen rakentamista. Lisäksi hän on apuna organisaation eri palveluissa siellä, missä apua tarvitaan.
–Ensisijainen tehtäväni on rakentaa yritys- ja oppilaitoskontakteja. Meidän tavoitteenamme on, että opiskelijamme työllistyvät ja heidän osaamisensa kehittyy meidän palveluidemme myötä, Satu Ukkonen avaa työnkuvaansa.
Laajat ja vahvat verkostot tarkoittavat opiskelijoille ja asiakkaillemme koto-koulutuksissa sekä valmennuksissa mahdollisuuksia työllistyä, löytää työssäoppimispaikkoja sekä muita työllistymisvaihtoehtoja. Koko henkilöstölle vahva verkosto turvaa töiden jatkuvuuden. Kilpailutuksissa vahvoilla ovat yritykset, joilla on vahvaa näyttöä työllistämistuloksista. Yrityksille Satu Ukkosen ja muun tarjoustiimin työ mahdollistaa työvoiman saatavuuden.
–Tämähän on ihmissuhdetyötä. Välillä puhun kuin ruuneperi, Satu Ukkonen nauraa.
Puoli vuotta uudessa työssä on kulunut, eikä hehkutukselle tule loppua. Satu Ukkonen rakastaa uuden oppimista, ja sitä palveluasiantuntijan työssä riittää.
–Olen vielä ihan noviisi, mutta eri tiimit opettavat minua koko ajan ymmärtämään enemmän. Töitä tehdään välillä tiukoilla aikatauluilla, ja pidän siitä. Me emme todellakaan vain puuhastele vaan organisaatiossa on todellinen tekemisen meininki.
Arffmanilla Satu Ukkonen on aistinut vahvan yhteisöllisen kehittämisotteen. Se näkyy uudistushalukkuutena, hyvänä tiimityöskentelynä ja vuorovaikutuksena sekä esimerkiksi johdon läsnäolona.
–Kaikesta näkee, että meillä on yhteinen tavoite, ja se ohjaa kaikkien arffmanilaisten työtä. Tällaisella oppivan organisaation ja positiivisen vuorovaikutuksen ilmapiirillä on suora vaikutus omaan kehittymiseeni. Se antaa voimaa tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että työssä saa olla ihminen. Saa tehdä virheitä, saa kertoa mielipiteensä ja tulee kuulluksi eikä ole kolmas palikka vasemmalta vaan tulee kohdelluksi yksilönä.
– Täällä minä saan olla minä ja tehdä työtäni rehellisesti ja itseäni kuunnellen, Satu Ukkonen sanoo ja kiteyttää tuntonsa Tommy Tabermannin runon ensimmäisiin säkeisiin: Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.
Muutama viikko sitten minulta kysyttiin, miksi olen tullut töihin Arffmanille ja pysynyt täällä. Olisi ollut helppo vastata syiksi luottamus, vapaus, mahdollisuudet ja mahtava työyhteisö. Ovatko ne kuitenkaan asioita, joita suomen kielen FM Raisa olisi kuunnellut kymmenen vuotta sitten? Silloin olin töissä oppilaitoksessa ja kilpailutusten yhteydessä Arffmanin nimi nousi aina esille. Uhka häviämisestä ei kuitenkaan tuolloin ollut todellinen. Silloin en olisi uskonut, että joskus juhlin 5-vuotistyöpäivääni Arffmanilla.
Tasavertainen yksilöllisyys
Alkuvuodesta 2015 äitiysloma kolmannesta lapsesta oli päättymässä ja halu palata töihin oli kova, mutta hoitovapaalta ei noin vain palattukaan töihin, kun työmatka oli kasvanut tuhansiin kilometreihin. Kuin kohtalon sanelemana s2-opettajien sähköpostilistalta löysin työpaikkailmoituksen, jossa luki: Työtä voi tehdä mistä päin Suomea tahansa. Soitin Jari Arffmanille ja kysyin, voisiko töitä kenties tehdä myös Kiinasta. Olin asunut Pekingissä perheeni kanssa vuodesta 2012 ja muutto Suomeen ei ollut lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Tein todella töitä, että sain paikan. En tiennyt verkko-opettamisesta mitään, joten puutteet kokemuksessa oli korvattava realistisilla visioilla. Lähetin ennen rekrytointipäätöstä esityksen siitä, miten koulutus minun nähdäkseni voisi toteutua. Minulla ei ollut muuta kuin vahva mielikuva, että haluan tehdä verkossa kaiken, mitä olin tehnyt luokassa, eikä pienintäkään pelkoa tekniikan suhteen – edes rajoitetun verkkoyhteyden maassa. Parempaa aisaparia sille matkalle ei olisi voinut olla kuin saavutettavan verkkopedagogiikan moniosaaja Marja Ahola.
2015 matkustin Suomeen arvioimaan Yleisiä kielitutkintoja. Hotelli Alban aulakahvilassa Jari perehdytti minut taloon, ja samalla arviointikäytävillä kuohui. Arffman oli voittanut isosti kilpailutukset pääkaupunkiseudulla ja konsulttiopettajat, kuten minä ja Marja, veivät oikeiden opettajien työt. Vaikka tiesimme osaamisemme ja pätevyyksiemme tason, en hirveästi huudellut tuona viikonloppuna uuden työnantajani nimeä.
Jatkuva kehittäminen
Verkkokoto syntyi, kasvoi ja muutti muotoaan. Sain ja saan tehdä töitä huippupedagogien kuten Samu Heikinmatin ja Sanna Koiviston kanssa, sekä uravalmennuksen rautaisten ammattilaisten kuten Anna-Leena Atkinsonin ja Heidi Turusen kanssa. Me kehitimme toimintaa (usein yötä myöten), mutta samalla kehityimme itse. Meillä oli oma opettajakorkeakoulu, jaoimme kaiken. Seurasimme toistemme oppitunteja, annoimme palautetta, jaoimme ideoita ja tekemistä. Jälkikäteen katsoen tekemisemme oli lähes maanista, mutta halu onnistua ja tekemisen into ajoi kaiken muun edelle. En malta odottaa sitä, että Anita Hartikainen saa tutkimuksen keinoin sanallistettua kaiken tekemisemme.
2016 yritys aloitti muodonmuutoksen. Toimitusjohtajaksi valittiin Jouni Lukkarinen. Muodonmuutos alkoi näkyä myös muille keväällä 2018, kun nimestämme poistui Consulting Oy. Olemme lyhyesti ja ytimekkäästi Arffman. Arffman halusi karistaa pois konsultoinnin, joka ei enää kuvannut toimintaamme. Logon ja nimen muutosta suurempi ja huomattavasti hitaampi on aina yrityskulttuurin muutos. Tämän Jouni tiesi ja johtaa sitkeästi ja päämäärätietoisesti myös kulttuurin muutosta.
Jatkuvuus
Osa muutosta oli myös minulle vuonna 2017 soitettu puhelu, joka tuli Taiwanin aikaa kello 22.00. Minua pyydettiin Verkkokoto-tiimin esimieheksi. Työsuhteeni aikana olin jo ehtinyt muuttaa kahdesti: Pekingistä Shenzheniin ja Shenzhenistä Taipeihin, yhteensä yli 3000 kilometriä. Aikaeron, perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina ollut helppoa. Joustimme kuitenkin molemmat aina tarpeen tullen, sekä minä että työnantaja. Olin tyytyväinen työhöni ja työnantajaani, mutta jouduin ensimmäisen kerran tosissani punnitsemaan sitoutumistani. Meidän tiimimme oli kruunun jalokivi ylittäessään kaikki odotukset ja siitä tiimistä haluttiin pitää huolta. Minun tehtäväni olisi siis luoda edellytykset tiimin loistolle. Uudessa roolissa saisin entistä isommin kehittää sekä toimintaa että itseäni. Työnantajani oli sitoutunut minuun, mutta jouduin kysymään itseltäni useasti, kuinka sitoutunut minä olen Arffmaniin. Minulla oli jalka koko ajan oven välissä omassa yrityksessäni, Gimarassa. Gimara oli saanut alkunsa, koska työtunnit Arffmanilla eivät riittäneet siihen kaikkeen, mitä halusimme Marjan kanssa tehdä. En kuitenkaan voinut kieltäytyä tilaisuudesta kehittyä täysin uudessa työssä esimiehenä ja vastuunkantajana.
Lupausten pitäminen
Tätä kirjoittaessani olen ollut Arffmanin riveissä yhteensä viisi vuotta. Tiimissäni on yksitoista paitsi muodollisesti myös käytännön työssä pätevyytensä osoittanutta suomen- ja ruotsin kielen opettajaa, neljä uravalmennuksen huippuammattilaista – ja niin, opettajia ja valmentajia seitsemästä eri maasta. Tiimiläiseni ja minä olemme asuneet työsuhteen aikana yhteensä kahdeksassa eri maassa, puhumattakaan niistä paikoista, joissa itsekin olen väliaikaisesti opettanut tai tehnyt töitä viikon tai kaksi. Tasavertainen yksilöllisyys on minulle tärkein tekemistämme ohjaava arvo ja uskon sen näkyvän niin työntekijöillemme kuin asiakkaillemme. Uskon vahvasti diversiteettiin kaikessa tekemisessäni.
Tänä vuonna olemme aloittaneet verkossa latinalaisia aakkosia vahvistavan ryhmän, vain koska tiedämme jo, että luku- ja kirjoitustaito ei ole edellytys verkossa opiskelulle. Maaliskuussa alkoi ruotsinkielinen verkkokoto ja toukokussa starttaa Suomi-hubi, jonka juuret juontavat Gimaraan ja jota voisi kuvailla moderniksi tavaksi kotoutua ja oppia suomea verkossa. Jatkuva kehittäminen on minulle elinehto. Kaiken voi tehdä paremmin.
Yritysten (ja yhteiskunnan) on pystyttävä muuttamaan kumisaappaat kännyköiksi ja kännykät langattomiksi yhteyksiksi. Se luo jatkuvuutta ja pitää elinvoimaisena. Meidän on paitsi pystyttävä ennakoimaan, millainen on kotoutumisen ja työllisyyspalveluiden tulevaisuus, myös vaikutettava siihen. Etenkin nyt, osana Baronaa, voimme olla asiakkaillemme paras polku työhön.
Monipolvinen vastaukseni kysymykseen on, että Arffmanille tullessani voitin ennakkoluuloni, kyseenalaistin ajatusmallini ainoasta oikeasta tavasta hoitaa kotoutumista pitkissä koulutusputkissa ja samalla rakensin uutta. Luottamuksessa ja kannustavassa ilmapiirissä on helppo kasvaa ja kukoistaa. Työnantajani on pitänyt lupauksensa minulle ja minä työnantajalle. Kun aloitin työt, minun lupaukseni opiskelijoille oli, että he voivat verkossa oppia yhtä hyvin kuin luokassa. Nyt teen lupaukseni ELYille ja muille yhteistyökumppaneille, asiakkaillemme ja sinulle, opettaja tai valmentaja. Minun työni on varmistaa jatkuvuus, joka mahdollistaa jatkuvan kehittämisen. Minun työni on varmistaa sinulle ja asiakkaillemme työ- ja oppimisympäristö, joka on on tasavertainen, mutta yksilöllinen.
Emme ole valmiita, emmekä täydellisiä, emmekä sellaisiksi edes pyri. Olen ylpeä siitä, että olen töissä Arffmanilla.
Raisa Haikala
Suomen kielen opettaja ja palvelujohtaja
Arvomme ohjaavat päivittäistä työskentelyämme. Olemme määritelleet yrityksemme koko henkilöstön kanssa yhteiset arvot, jotka ovat lupausten pitäminen, tasavertainen yksilöllisyys, jatkuva kehittäminen ja jatkuvuus.
Peris Wairimu ja hänen tekemänsä Missä/mistä/mihin -liikennevalokakku. Ensimmäinen livetapaaminen verkkoryhmän kanssa Lapissa 2016.
Raisa ja Marja ICERI2019-konferenssissa Sevillassa
Aloitan päiväni venyttelemällä uutisia katsellen. Päiväni ovat yleensä kiireisiä, mutta yritän pitää elämäntapani mahdollisimman terveellisenä ja tasapainoisena, siksi ravitseva aamiainen on yksi niistä asioista, joita en jätä väliin. Normaaliaamuina mieheni vastuulla on puuron keitto, keskittyessäni itse avokadoleipiin – rakastan suomalaista ruisleipää!
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Minulla on markkinoinnin tutkinto ukrainalaisesta yliopistosta. Olen kokenut myynnin ja markkinoinnin ammattilainen ja olen toiminut myös yrittäjänä. Sosiaalisen median kasvun myötä olen syventynyt enemmän digitaaliseen markkinointiin ja sosiaalisen median hallintaan.
Muutettuani Suomeen 2018 pääsin Arffmanin kotoutumiskoulutukseen. Suomen kielen opiskelun lisäksi kotoutumiskoulutukseeni sisältyi myös työharjoittelujaksoja. Sain tilaisuuden suorittaa työharjoitteluni Arffmanin Koto-SIB -projektin parissa toukokuussa 2019. Tehtäviini kuului sosiaalisen median kanavien hallinta ja sisällöntuotanto. Harjoitteluni jälkeen sain Arffmanilta töitä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Sosiaalisen median vastuuhenkilölle on tärkeää olla 24/7 tietoinen siitä, mitä eri kanavilla tapahtuu.Aloitan työpäiväni tarkistamalla mitä Arffmanin sosiaalisen median kanavilla tapahtuu.Mikäli illan/yön aikana on tullut toimenpiteitä edellyttäviä kysymyksiä tai kommentteja, vastaan niihin mahdollisimman pian.Seuraavaksi tarkistan uutiset ja ajankohtaiset aiheet, jotka liittyvät yritykseemme tai alaamme.
Käytän työssäni erilaisia analyysityökaluja yrityksen sosiaalisen median näkyvyyden seurannassa. Analyysitietoja tarvitaan esim. seuraavan kampanjan strategian luomisessa, joka on myös osa työtäni.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?
Tullakseen sosiaalisen median asiantuntijaksi on oltava valmis kehittämään itseään jatkuvasti. Olen ketterä oppija eli sisällytän oppimismahdollisuuksia työtehtävieni lomaan voidakseni tulevaisuudessa työskennellä entistäkin tehokkaammin.
Maahanmuuttajana minun on kehitettävä myös suomen kielen taitoani voidakseni tehdä työtäni paremmin eli pelkästään substanssiosaamisen eli sosiaalisen median taitojen kehittäminen ei kohdallani riitä. Unelmoin ajasta, jolloin puhun suomea ajattelematta sen tarkemmin miten jokin sana kuuluu taivuttaa.
Ketä ihailet ja miksi?
Tietenkin voisin luetella ihmisiä, jotka muuttivat historiaa ja ovat esimerkiksi keksineet jotain merkityksellistä. Haluan kuitenkin ajatella asiaa lähempänä omaa elämääni. Arvostamme ja ihailemme ihmisiä, jotka vaikuttavat elämäämme tavalla tai toisella elämämme eri vaiheissa. Siksikin omat vanhempani ovat olleet minulle ne kaikkein tärkeimmät ja ansaitsevat kunnioitukseni. Ja nyt mieheni, ystäväni ja elämänkumppanini – olen suhteestamme hyvin onnellinen ja kiitollinen.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Muutettuani Suomeen aloitin elämäni tavallaan alusta. En osannut kieltä, minulla ei ollut työtä tai ystäviä, vain mieheni vierelläni. Nyt juhlimme vuoden 2020 alkua ja minulla on työ, jota rakastan. Saan työskennellä monikulttuurisessa yrityksessä, joka tekee merkityksellistä työtä ihmisten työllistämisen saralla. Minulla on esimies, joka uskoo minuun ja antaa mahdollisuuksia kasvaa – vaatien paljon työtä omalta osaltani. Minusta on myös erittäin palkitsevaa ja onnekasta nähdä työmme positiivinen vaikutus ihmisten elämässä.
Onko sinulla jotain vinkkejä heille, jotka muuttavat Suomeen?
Muutto ulkomaille ja usein samalla kaiken alusta aloittaminen uudessa maassa on yksi pelottavimmista, mutta myös jännittävimmistä seikkailuista. Uusi ympäristö testaa ja tekee samalla vahvemmaksi. Kiusallisia ja usein naurettaviakin tilanteita tulee eteen jatkuvasti – esimerkiksi suomalaiset sanat, joissa yhden kirjaimen muutos vaihtaa sanan merkityksen kokonaan. Uusien ystävien löytäminen ja työpaikalle sopeutuminen voi olla aluksi hankalaa, mutta periksi ei kannata antaa. Itseluottamus lisääntyy mukavuusalueelta poistumalla ja vaikeudet voittamalla.
Uudessa maassa uutta elämää aloittaessa, on mahdollisuus joko jatkaa aiempaa uraa tai muuttaa suuntaa kokonaan. Ei kannata pelätä verkostoitumista eikä etenkään eteen aukeaviin mahdollisuuksiin tarttumista ja vaikkapa vapaaehtoistyöhön panostamista. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen tarkoittaa enemmän kuin pelkän kielen ymmärtäminen. Hyödynnä siis ympäristösi tarjoamia mahdollisuuksia ja ole avoin uusille urille.
Siru Kovala Tarja-Liisa Qvintuksen ohjaamassa näytelmässä “Suurenmoista” Jyväskylän Huoneteatteri2011. Valokuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Siru Kovala
Miten aloitit tänään aamusi?
Päiväni lähtee käyntiin kaurapuurolla, jonka jälkeen pikapyrähdys työpaikalle eli korttelin ympäri takaisin kotiin etätöihin.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Kouluttauduin Tampereen yliopistossa nuorisotyöhön ja teatterialalle. Nuo kaksi pirstaloitunutta alaa ovat tarjonneet itselleni sopivassa paketissa ihmiseksi kasvamisen ainekset. Koulutukseni on taannut moninaisissa – usein haastavissa – asiakaspalvelutehtävissä menestyksekkäästi toimimiseen rutkasti sellaista osaamispääomaa, jota ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Ei ole olemassa tyypillistä työpäivää. Onneksi on rutiineja, ilman niitä en selviäisi. Olen saanut olla mukana käynnistämässä valmennuksia ja perehdyttämässä uusia työntekijöitä eri puolille Suomea. Tarvittaessa hyppään liikkuvaan junaan jo alkaneeseen palveluun, jos tilanne sitä vaatii. Moninaiset työtehtäväni vaihtelevat valtakunnallisista koordinointitehtävistä Te-verkkoasioinnin neuvontaan ja työnhaun webinaarien vetämiseen.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Rehellisyys ja nöyryys elämän ja ihmisten edessä – päivittäin.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?
Haluisin matkustaa ekologisesti, joten ehkäpä lisään virtuaalimatkailun osuutta kunnes kaukomatkailusta tulee kestävämpää. Haluaisin oppia myös uusia kieliä ja virvoittaa ruotsin, ranskan ja saksan kielen taitoni sekä jatkaa englannin kielen päivittäistä käyttämistä.
Ketä ihailet ja miksi?
Listaanko kaikki ne eri alojen taiteilijat…;)?. Vastaan silti, että ihailen lapsia. Heitä on Suomessa aika vähän, he ovat siis vähemmistöryhmä. Lapsilla on monesti tallella mielen ja kehon yhteys sekä luontainen uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Tärkeimmissä ihmissuhteissa olen ollut onnekas. Rakkaudessa ja ystävyydessä on elämäni jatkumo. Työ on epätyypillisin elämänalueeni jatkuvine yllätyksineen ja muutoksineen.
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Perustaisin kansainvälisen startupin, joka yhdistää köyhyyden poistamisen, kansainväliset yhteydet ja ympäristönsuojelun.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Rakastan taidetta, erityisesti teatteria, koska se sisältää parhaimmillaan monia muita taidelajeja. Näytellessäni saan olla minä, mutta jossain ihan muualla ja täysin erilaisissa olosuhteissa. Teatteri on yhdenlaista ajatteluamme avartavaa virtuaalimatkailua. Teatteriharrastus on myös hieno tapa verkostoitua ja tutustua eri alojen ammattilaisiin. Monien heidän kanssaan olen myös ystävystynyt. Teatteri on yksi tekemällä oppimisen hienoimpia ilmentymiä. Sillä on paljon annettavaa muun muassa eri alojen oppilaitoksille, mutta myös suomalaiselle työelämälle. Teatteri on osaavien ihmisten laboratorio: kiitos valaisun, lavastuksen, puvustuksen, kampausten, meikkien, markkinoinnin, viestinnän (erityisesti sosiaalisen median), valokuvauksen, musiikin, runouden ja sosiaalisen innostamisen osaajille – ihanille ohjaajille!
Aloitan aamuni sähköposteilla. Jos valtakunnassa on kaikki mallillaan eikä pikaista reagointiani tarvita, nautin aamun uutistarjonnasta imelän teen ja sämpylän kera.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Lokakuussa tuli täyteen 21 vuotta Arffmanilla, missä aloitin 90-luvun lopulla ympäristörakentamisen kouluttajana. Vuosien varrella olen päässyt työskentelemään useissa eri tehtävissä yrityksessämme ja se on ollut rikkaus. Olen ollut Arffmanilla myös osakkaana ja mukana yrityksen hallitustyöskentelyssä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillistä työpäivää ei ole, mutta pääosa työpäivistäni on yhteydenpitoa sisäisiin ja ulkoisiin asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Työ on pitkälti tulevan toiminnan suunnittelua, toimintaympäristön ennakointia sekä nopeaa ja luovaa reagointia siinä hetkessä vastaan tuleviin tilanteisiin. Työhöni sisältyy myös paljon matkustamista, joten suuntaan noin 50% aamuistani auton keulan johonkin päin Suomineidon helmaa.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Olen pystynyt säilyttämään työn imun pitkän työurani aikana. Jatkuvasti kehittyneet ja sopivasti haastaneet työtehtävät sekä työkaverit, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat pitäneet mielenkiinnon yllä ja antaneet voimia.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi?
Vahvuuteni liittyvät asiakkaiden palvelemiseen ja ihmisten kohtaamisen. Vaikka koen tulevani hyvin toimeen ihmisten kanssa, on aina mahdollista kehittyä vieläkin paremmaksi ja oppia uutta. Mottoni onkin “silloin kun kuvittelet tietäväsi kaiken, et edes tiedä kuinka vähän tiedät”.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Kyllä, olen onnellinen perusasioiden äärellä; olen onnistunut yhdistämään hyvin perheen ja työn. Minulla on myös rentouttavia harrastuksia, jotka palauttavat sopivasti työviikon jälkeen. Mökkeilen, kalastan, matkustelen ja harrastan vaimon pienellä painostuksella puutarhanhoitoa. Olen myös pitkäjänteinen penkkiurheilun harrastaja – sydämessäni sykkii keltamusta sydän 🙂
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Minulla oli 2000-luvulla, Arffmanin työni ohessa viisi vuotta omakin yritys, joka työllisti 3-5 ihmistä. Tiedän siis mitä yrittäjyys vaatii ja mitä se antaa, sekin kokemus on jo kerran koettu.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Minusta tuli isänpäivän kynnyksellä isoisä. Vietän isänpäivää uudesta roolista nauttien.
Vaikka olen vauhdikas tekijäluonne, aloitan aamut mieluiten rauhassa, kahvista, klassisesta musiikista ja digilehdistä nautiskellen. Sen jälkeen nostan kytkintä jonnekin päin maakuntaa. Viime aikoina Jyväskylään.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Opiskelin yhteiskuntatieteiden maisteriksi, koska olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kansainvälisestä politiikasta. Se tie vei minut politiikkaan ja ehken maailmallekin. Olen asunut 7 vuotta ulkomailla eli olin maahanmuuttaja, istuen koko maailman kanssa samassa luokassa opiskellen hollantia. Hollannin kielen jo taivuttua, opiskelin sen avulla myös espanjaa ja puolaa. Kielten opiskelu on minulle mieluisaa aivojumppaa ja tällä hetkellä haastan itseäni japanin kielen kiemuroilla.
Olen työskennellyt Arffmanilla erilaisissa valmennustehtävissä 10 vuoden ajan. Lähinnä sydäntäni on auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Ajauduin maahanmuuttajien opettajaksi alunperin opiskelijaharjoittelun kautta, mutta uskon ammatissa viihtymisen ja menestymisen johtuvan ulkosuomalaisuuden kokemuksistani.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillistä ja toistuvaa nykyisessä työssäni on vain työaika. Kohtaan päivittäin ihmisiä eri elämäntilanteissa. Neuvon, autan, ohjaan, kannustan ja kuuntelen. Iloitsen saadessani puhua vieraita kieliä. Tälläkin viikolla muun muassa kiinaa, espanjaa ja hollantia. Toki asioin normaalisti suomen kielellä, mutta kaikki eivät sitä vielä osaa, jolloin kaivan kielitaitorepustani sopivan yhteisen kielen, jolla asiakkaan tilannetta päästään selvittämään eteenpäin.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Vuosien saatossa olen tullut hyvin avarakatseiseksi ja suvaitsevaksi erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Jokainen on laulunsa ansainnut.
Ketä ihailet ja miksi?
Nelson Mandelaa. Ei häntä voi olla ihailematta oikeudenmukaisuutensa, rohkeutensa, anteeksiantokykynsä ja pitkäjänteisyytensä vuoksi. Olen käynyt hänen jalanjäljissään mm Robben Islandilla.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Olen kiitollinen terveydestäni ja elämänilostani- ja janostani. Tässä iässä pelaan yhä jääkiekkoa joukkueessa. Koen olevani onnekas myös oppimiskyvystäni. Uudet asiat tarttuvat päähäni – kuten lainsäädännölliset asiat, joita opiskelen Turun Avoimessa Yliopistossa.
Asenteeni työtä ja elämää kohtaan on mielestäni kohdillaan. Iloitsen elämän pienistä asioista ja olen suuresti ylpeä suvaitsevaisiksi maailmankansalaisiksi kasvaneista lapsistani.
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Palkkaisin ensin asiantuntijan. Yritys olisi eettinen, työllistävä ja omien arvojeni mukainen.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Olen hurjapää. Jääkiekkoharrastuksen lisäksi olen ajanut jäällä rallia ja kokeillut alamäkiluistelua. Vastapainoksi olen kulttuurin suurkuluttaja, pidän mm oopperasta ja juon saunassa skumppaa.
Pari viikkoa sitten sähköpostiini kilahti Lapin kuulumisia, mukana kutsu Kotona Suomessa -hankkeen seminaariin Rovaniemelle. Vilkaisu ohjelmaan toi pienen muljaisun sydänalaani: teemana oli verkkokotoutumiskoulutus ja meidät suurimpana ja laajimmalle levinneenä palveluntuottajana oli sivuutettu täysin. Arffmanin Verkkokoto on ollut käynnissä keväästä 2015, opiskelijoita yhteensä noin 400, opettajia töissä koko ajan kymmenkunta. Vaikka ymmärrän hankkeen tarkoituksen saada mahdollisimman monipuolisesti mukaan palveluntarjoajia, hankkeita, kuntatoimijoita ja kolmannen sektorin edustajia ympäri maata, en voinut olla ajattelematta, että meidän kanssamme ei haluttu leikkiä. Lisää vettä myllyyni sain keskustelusta suomenopettajien Facebook-ryhmästä, kun minulle tuntematon opettaja kertoi opettavansa Verkkokotossa. Mikäs minä sitä olen kommentoimaan, #Verkkokoto ei ole rekisteröity tavaramerkki.
Seminaariin osallistuivat minun lisäkseni Pohjoisen Suomen palvelujohtaja Olli Jääskeläinen ja verkkokotoutumiskouluttaja Anita Hartikainen, joka parhaillaan työstää väitöstutkimustaan opettamisesta verkossa. Seminaari oli erinomainen, ammattimaisesti toteutettu ja keräsi yhteen maantieteellisesti ja organisatorisesti vaikuttavan joukon kotoutumisen ammattilaisia. Inspiroiduin erityisesti Nafisa Yeasminin loistavasta puheenvuorosta Aim2Work-hankkeesta, joka käsitteli osuuskuntatoimintaa, yhteiskunnallisia yrityksiä sekä yleisesti yrittäjyyttä työllistymisen keinona. Kuuntelin mielenkiinnolla Axxellin Virva Muotkan ja Lappia Koulutus Oy:n Oili Huusko-Tuohinon esityksiä verkossa toteutettavista kotoutumiskoulutuksista pidätellen omistushaluani Verkkokotoon, johon kenelläkään ei ole yksinoikeutta. Kaikkialla tehdään hyvää ja tärkeää työtä, mutta en voi olla surematta kotoutumiskoulutusten pirstaloitunutta toteutusta ja liikesalaisuuksien taakse piilotettuja hyviä käytänteitä.
Kilpailutusten maailmassa pitkäjänteinen kehittämistyö on haastavaa, mutta mahdollista, kun yhteen on koottu Suomen parhaat tekijät, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja kunnialla siihen, mitä tekevät. Koulutusta aloittaessa parhaita käytänteitä etsittiin Australiasta asti ja silloin pieni, mutta osaava ja riittävän hullu tiimi yhdisti digin, pedagogiikan ja maahanmuuttajien kohtaamisen tavalla, jota kukaan ei uskonut mahdolliseksi. Kun hävisimme pari vuotta sitten hintakilpailussa omat Verkkokoton juuremme Lapissa, saimme onneksi jatkaa täysin uudenlaisella yhteistyön avauksella kolmen alueen yhteishankinnassa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Lisäksi käynnistettiin Verkkokoto Pirkanmaalla ja verkossa oppimista pilotoitiin myös Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kiitos verkkoon luottavien ostajien, työmme on saanut jatkuvuutta ja osaamista, jossa ongelmien listaamisen sijaan keskitytään ratkaisuihin.
Paljon tekoja, vähän puhetta
On aika puhua siitä, mitä olemme tehneet viimeisten vuosien aikana, sillä tähän asti olemme tehneet kädet savessa töitä. Some-temput, joista myös olen kuullut meitä syytettävän, syntyvät ilman puskemista niistä todellisista arjen ihmeistä päivittäisessä asiakastyössä ja tiiviissä etätyöyhteisössä. Niin, eikö olekin hullua, että minä ulkosuomalaisena olen löytänyt verkosta työyhteisön, joka on kuin toinen kotini? Yhtä kotonaan verkossa ovat myös opiskelijamme ja aina yhtä tervetulleita asuinpaikasta riippumatta.
Kotona Suomessa -seminaarissa saimme kuulla usean pienen paikkakunnan niukkuusinnovaatioista, joista suuremmat kaupungit saisivat ottaa oppia. Saimme kuulla yhteistyökumppaneidemme, kuten Rautalammin pakolaisohjaaja Karoliina Miskalan tai Nauvon pakolaisohjaaja Gudrun Degerthin kokemuksia ja ajatuksia kotoutumisesta pienille paikkakunnille. Myös me olemme levittäytyneet jo 128 paikkakunnalle ympäri Suomen. Mikäli maakunnissa on pelko, että istumme kehä kolmosen sisäpuolella tekemässä työelämäohjausta, se on turha. Työharjoittelujen ohjaukset, orientaatiojaksot ja lähiopetuspäivät pitävät kouluttajamme liikkeessä joskus viikkojen ajan. Niihin pienimpiin kyliin kun ei tosiaan mene kuin kerran päivässä bussi. Opettajamme ovat itsekin sijoittuneet ja kotoisin ympäri Suomea, puhumme levveetä savvoo ja lyhkäst turkku, mutta silläkään ei ole merkitystä, sillä kaikki me kohtaamme ihmiset ihmisinä. Paikallistuntemus helpottaa elämää, mutta yhtä lailla paikallinen verkkokotokouluttajamme oli Googlen varassa, kun piti etsiä kotikaupungin turvakotia opiskelijalle. Verkostot kun ovat aina ihmisten varassa, ei asuinpaikan tai organisaatioiden.
Verkkokoton opiskelijoiden 4/2015-6/2019 paikkakunnat kartalla.
Aasilla ajaa, älypuhelimella asioi
Seminaarin loppupuolella en voinut olla ajattelematta, että tämän päivän ongelmat on digitaalisuus jo ratkaissut. Me emme voi estää kaikkea muuttoliikettä, mutta digitaalisuus mahdollistaa ihmisten juurtumisen pieniin kyliin, sillä työ ja opiskelu voivat olla myös verkossa. Kuka tietää, ehkä juuri se Rautalammin syyrialainen keksii innovaation, jolla ratkaistaan Suomen pikkukylien autioituminen? Mitä Suomi voisikaan saavuttaa, jos uusnauvolaiset saisivat tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja työllistyä uudessa kotikunnassaan?
Seminaarin panelisteilta kysyttiin, mikä olisi tulevaisuuden haaveenne. Minun haaveeni yli 20 vuoden kotoutumiskoulutusten ja kahdeksan vuoden oman maahanmuuttajakokemukseni perusteella on, että lopetetaan hiekkalaatikkoleikit ja kotoutumisopettajien nokkapokka. Suomi on aivan liian pieni siihen, että hukkaamme varoja ja tehokkaita kotoutumisen keinoja samojen ongelmien uudelleenratkaisemiseen.
Polaris Kielipalveluiden toimitusjohtaja Cyrus Jebraeil kysyi seminaarissa, mitä etäopetukseen osallistuminen vaatii osallistujalta. Monet nyökyttelivät, että luku- ja kirjoitustaito pitää olla, kunnes Anita Hartikainen kertoi esimerkin sekundäärilukutaidottomasta thai-rouvasta, jonka ohjasimme verkkoon etänä ja joka oppi tukiopetuksen turvin luku- ja kirjoitustaidon puolessa vuodessa normaalin kotoutumiskoulutuksen ryhmän mukana. Jebraeil muotoili asian virkkeeksi, jota en koskaan tule unohtamaan. ”Luku- ja kirjoitustaidoton kaveri, aasilla ajaa ja älypuhelimella asioi.” Vain tämän ajatuksen sisäistämällä voi ymmärtää, kuinka suuresta muutoksesta neljännessä teollisessa vallankumouksessa onkaan kyse.
Even in our deep ocean, there are ecosystems at work with no light whatsoever down in the deepest portions of the oceanic abyss. – Alan Stern
The quote looks very simple but its meaning is as deep as the ocean. In the deepest oceans, many ecosystems are surviving with no light, which is also an indicator of hope. Developing a workable successful human ecosystem in any country is challenging especially when one has to incorporate people with different backgrounds, ethnicities, values and education levels. Nevertheless, it is possible, as many countries have achieved such a human-based ecosystem successfully. Many countries are still struggling to get to the point where people from different backgrounds bring added value to the work-life ecosystem.
Attracting and Retaining Skills in Finland
For the last two decades, Finland has attracted thousands of highly skilled professionals in the form of either students or direct employees in companies. However, not all professionals are able to integrate and form integral units in the Finnish work-life ecosystem.
In Helsinki Kasvua kansainvälisistä osaajista -seminar (29.8.2019) attracted number of key stakeholders to share their views. The seminar was very interactive with many insightful presentations, panel discussions and group discussions. I have raised many concerns on behalf of Arffman, personal life and research experiences in Finland for effective ecosystem development. Arffman is also one of the key players due to its vague experience with immigrant integration courses and training. Main point discussed was the work-life ecosystem to attract skilled professionals to Finland. However, Finland already has the best foreign background professionals in significant numbers, and the real need is to accommodate them effectively into the work-life ecosystem in Finland. At the same time, we can attract professionals from around the world if there are still a few areas in need.
Why is it important to use the existing talent in the ecosystem? The answer is simple: these professionals either have graduated from Finnish universities or due to their family ties to Finland they are well accustomed to the Finnish work and social environment. Finland also has invested a lot of resources in these professionals in the form of education and integration so it is time to utilize them for Finnish economic growth. On the other hand, these professionals are fully ready to serve Finland in trying their best to be employed and just need a little push in the form of an inclusive ecosystem that can support them.
Arffman has multi-disciplinary teams that play a vital role in many ways for successful development of such an ecosystem. We are ready to do our share in forming an inclusive international professional ecosystem to enable Finland’s progress in this respect with leaps and bounds.
When ideas fail, you reach a dead end of the alley.
When customers embrace the innovation, the alley opens up into a huge, broad avenue.
– Jeff Bezos-
Kun luodaan uutta, siihen on panostettava. Kun se todella on uutta, eikä uudelleen keksitty pyörä, siihen pitää laittaa kaikki paukut ja myös antaa itselleen lupa epäonnistua. Fail fast and proceed. Mitä ihmettä sitten tapahtui Arffmanin Koto-SIB:issä?
Koto-SIB on valehtelematta oman viisitoistavuotisen integraatiourani innovatiivisin projekti. Ehkä juuri siksi sen käynnistäminen meillä on ollut niin vaikeaa. Ennenkin Arffmanilla on kuitenkin ylitetty esteitä ja tehty tiiminä uskomattomia ponnistuksia, mutta ongelman ydin taisi kiteytyä siihen, että Koto-SIBiä ei nähty riittävän erilaisena muihin työllistämispalveluihin nähden. Työllistäminen on meidän alaamme, maahanmuuttajat ovat meidän suurin asiakasryhmämme – mikä voisi mennä pieleen? SIB:in potentiaali kyllä oli tunnistettu, mutta ylimmän johdon tahtotila ei siirtynyt operatiiviselle tasolle.
Tammikuun organisaatiomuutosten myötä sain silloiset kolme SIB-projektia johdettavakseni. Ensimmäiset tiimiytymisen askeleet oli jo otettu ja istahdimme saman pöydän ääreen Mannerheimintiellä. Tiimipäivässä puhuttiin, hiottiin, tunnistettiin ongelmia ja sitten palattiin sorvin ääreen. Yhdistävä tekijä kolmen projektin välillä oli oikeastaan vain verkossa toteutettavan suomen kielen opetuksen ohut lanka, jonka varaan yritimme yhteistyötä rakentaa. Maalis-huhtikuussa projektissa kävi suurkato, kun projektin viidestä työntekijästä kolme irtisanoutui. Myös asiakkaita oli vähän. Olin mielessäni tammikuussa antanut SIB:ille pari kuukautta armonaikaa, mutta sisu ei antanut periksi luovuttaa palvelusta, johon todella uskoin. Koin, että kaiken on muututtava.
Yksi asia johti toiseen ja kolmanteen. Tänä päivänä Arffmanin SIB-tiimille viestiä lähettävät joutuvat ehkä tavaamaan kerran tai kaksi sähköpostiosoitteiden nimiä: Karim Abdelaal, Marina Mgvdeladze, Iryna Hakkarainen, Afnan Zafar, Naran Namchancharoen, Ksenia Afanaseva ja tietysti projektimme sydän, Nila Hajizadeh. Taidamme muuten olla myös talon ainoa tiimi, jossa on kaksi tohtoria: Afnan Zafar ja Minna Uimonen, joka liittyy tiimiimme heinäkuussa. Myös Ilkka Posio jatkaa työllistyneiden suomen kielen parissa, vaikka siirtyykin syksyllä Verkkokoton puolelle.
Nyt, kun projektin aktiivista aikaa on jäljellä enää puolisen vuotta, tiedämme täsmälleen, missä seisomme. Soitimme valtavan määrän puheluita asiakkaillemme, kuuntelimme, mietimme, analysoimme, järjestimme dataa, mietimme taas, visioimme ja lopulta hioimme strategiaa. Valmentajilla on ollut alle kaksi kuukautta aikaa ottaa haltuun uusi työ, uudet asiakkaat, uudet tekniikat, uudet työkaverit ja uusi työkulttuuri ja samalla miettiä kuumeisesti yritysyhteistyötä, oikeanlaista ja oikeanaikaista ohjausta, etsiä nippelitietoa asiakkaille, sekä tehdä tämä kaikki piirun verran paremmin kuin muut.
Kahden kuukauden armonajasta tuli puoli vuotta ja katsomme toiveikkaana Koto-SIB:in seuraavia kolmea kalenterivuotta. Me teemme kaikkemme, että asiakkaamme työllistyvät ja ovat tyytyväisiä. Me ollaan ne, #VerkkoSIB.
Pystynet samaistumaan tilanteeseen, kun sähköpostiisi kilahtaa henkilöstökysely, joka vie aikaasi vain 5 minuuttia? Ensimmäinen reaktio on yleensä lievä ärsytys; taas jotain jonninjoutavaa lomakkeen täyttöä, mikä ei johda mihinkään. Iso osa meistä lopulta sen kuitenkin täyttää – edellisessä Arffmanin henkilöstökyselyssä vastausprosentti oli 61, joka on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Euroopan unionin parlamenttivaaleissa. Oma tiimini oli vaalien Uusimaa, vähän keskiarvon yläpuolella 64%:lla. Henkilöstökysely onkin niitä harvoja tilanteita, joissa esimies voi saada numeraalista palautetta työstään. Kysely ja sen tulokset ovat minulle kuin työvoimapoliittisten koulutusten Opal, kädet täristen niitä voi lukea, iloita ja ärsyyntyä, ihmetellä ja ennen kaikkea: ottaa opiksi.
Henkilöstökokemus kokonaisuudessaan eli kaikkien kysymysten kokonaisuutta mittaava keskiarvo on erinomainen: 4,1/5,0. Itse asiassa olemme henkilöstökokemuksen kaikissa viidessä pääkohdassa hyvällä tasolla (3,6-4,2), organisaatioon ja ilmapiiriin liittyvien tekijöiden hipoessa erinomaisen tason rajaa. Olen erittäin iloinen itse, että omat tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä inspiroivassa johtamisessa ja kulttuurissa sekä hyvässä esimiestyössä ja yksilöiden kehittämisessä. Molemmat ovat omaa sydäntäni lähellä ja ykkösprioriteetteja työssäni. Sen sijaan yksilöiden hyvinvoinnissa ja työkyvyssä jään alle yrityksen koko keskiarvon, mikä tietysti on hälyttävää. Tunnistan tämän piirteen omassa persoonassani. Olen työssäni nopea, minulla on valtavasti energiaa ja hyvä draivi, se voi joskus heijastua tiimeihin liikana vaativuutena ja suorituskeskeisyytenä. Nopeampi, parempi, vahvempi on aina tavoite, mutta huippu-urheilijakin tarvitsee leponsa. Akkuja pitää ladata säännöllisesti ja esimieskin voisi näyttää siinä esimerkkiä sammuttamalla puhelimet ja sähköpostit loman ajaksi.
Tarkastelemalla väittämien yhteenvetoja paljastuu muutakin esimiehen persoonasta. Suurimmat erotukset keskiarvoon ovat kohdallani parempien toimintatapojen löytämisessä (yli puoli prosenttiyksikköä edellä keskiarvoa), oman työn kehittämisessä yrityksen tavoitteita edistävässä suunnassa sekä siinä, että mahdollistan tiimieni onnistumisen työssään. Parantamisen varaa reilusti on taas siinä, että perustehtävä tuntuu olevan vielä hukassa monella, oma keskiarvoni oli 0,36 yksikköä alempi kuin yhtiön keskiarvo. Jälleen tunnistan itseni: Jos minä olen tämän asian ehtinyt jo valmiiksi miettiä, miten voi olla, ettet vieläkään osaa lukea ajatuksiani?
Yksi yrityksen kehittämisen kannalta tärkeimmistä tuloksista on todennäköisyys sille, että työntekijä suosittelee yritystä työnantajana. Suosittelijoiksi lasketaan ne, jotka arvioivat asteikolla 0-10 suosittelutodennäköisyytensä tasolle 9-10, neutraaliksi tasot 7-8 ja kaikki tämän alle lukeutuvat arvostelijoihin. Toisin sanoen tässä luvussa on haastavaa pärjätä. Arffmanin tuloksissa kuitenkin jopa 70% lukeutuu joko neutraaleihin tai suosittelijoihin ja lähes joka kolmas meistä olisi valmis suosittelemaan Arffmania työnantajana.
Paljonko sitten yksittäinen esimies voi vaikuttaa koko yrityksen henkilöstötyytyväisyyteen? Tietysti sydäntäni lämmittää, että tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä, mutta samalla tiedän, että esimiestehtävissä työskentelevien kollegoideni rivit näyttävät erilaiselta heidän kiriessä ohitseni niissä osioissa, joissa tunnistan omat heikkouteni esimiehenä. Positiivisten tulosten taustalla vaikuttanee myös vuosina 2017-2018 toteutettu Valmentavan esimiehen ohjelma ja edelleen jatkuvat säännölliset esimiesten sparraustilaisuudet. Yhteistyössä kyse ei ole omien huonojen puolien tasoittamisesta, vaan toisten parhaiden puolten vahvistamisesta ja hyödyntämisestä. Parempi yhdessä kuin erikseen.
osaavien ihmisten laboratorio: kiitos valaisun, lavastuksen, puvustuksen, kampausten, meikkien, markkinoinnin, viestinnän (erityisesti sosiaalisen median), valokuvauksen, musiikin, runouden ja sosiaalisen innostamisen osaajille – ihanille ohjaajille! 
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
