ー Henkilökohtainen valmentaja oli se juttu. Kun itsellä tunteet vaihtelivat, valmentajalta sai buustia jatkaa työnhakua. Lisäksi osallistuin webinaareihin, katsoin tallenteita ja käytin tukimateriaalia Thinkificistä.
Näin kuvaa Arffmanin toteuttamaa Työ-SIB-valmennusta Jorma Tanninen, jota voi nyt tuloksekkaan valmennuksen jälkeen tituleerata palvelupäälliköksi.
Työpaikka it-alan palveluita tarjoavalla Atealla avautui pitkän prosessin jälkeen.
Lukuisten YT-neuvottelujen jälkeen viimein myös 30 vuotta talossa olleen palvelupäällikön piti siivota työpöytänsä Ricohilla viimeisen kerran. Jorma Tanninen oli kaksi vuotta ilman työtä, opiskeli lyhyempiä kursseja, lähetti kymmeniä hakemuksia, kävi useissa haastatteluissa mutta joutui kuitenkin aina pettymään. Syksyllä 2020 TE-palveluista hänelle tarjottiin mahdollisuutta Työ SIB -valmennukseen. Siellä selvisi, että kesken jääneet tradenomiopinnot olisi mahdollista suorittaa loppuun Laurean L160-erillishaussa.
ー Samaan aikaan, kun olin valmennuksessa, hain edelleen töitä. Loppuvuodesta 2021 kaiuttelin LindedInissä lopputyötäni varten. Päivitykseni luki vanha työkaveri, joka vinkkasi minusta Atean rekrytointipäällikölle. Hän soitti minulle ja sovimme Teams haastattelusta. Haastattelun jälkeen hän sanoi, että lopputyölle löytyy kyllä aihe, mutta Atealla voisi olla myös töitä tarjolla. Seuraavaksi minulle soitti torstaina Atean palvelupäällikköryhmän esimies, ja pitkän keskustelun päätteeksi hän tarjosi minulle työpaikkaa. Perjantaina kirjoitin vakituisen työsopimuksen ja maanantaina aloitin työt. Voin sanoa, että silloin eivät jalkani koskettaneet lattiaa.
Somessa kiinni piilotyöpaikkaan
Atealla oli tulossa organisaatiomuutos, eikä palvelupäällikön paikkaa ollut laitettu julkiseen hakuun. Jorma Tanninen oli siis löytänyt piilotyöpaikan. Ilman valmennusta ja sosiaalista mediaa se ei olisi löytynyt.
ー Valmentaja Henna Uutela selvitti puolestani, että voin jatkaa Laureassa kesken jääneet opintoni loppuun. Linkkarissa olin ollut jo toistakymmentä vuotta, mutta valmentaja Kirsi Pajamäki sai minut päivittämään profiilini. Lisäksi otin käyttöön Instagramin. Löysin sosiaalisen median kautta vanhoja työkavereita, joiden kanssa olen saanut takaisin keskusteluyhteyden.
Sitä se on, tämän päivän työnhaku. Enää ei riitä, että luettelee CV:ssä työpaikat ja opinnot aikajärjestyksessä ja lähettää sen hakuviestin liitteenä työkkärin sivuilta löytämäänsä avoimeen työpaikkaan.
ー Minunkin CV:ni meni uusiksi. Henna Uutela auttoi muokkaamaan siitä toiminnallisen. Neljä sivua tiivistyi yhdeksi ja osaamiseni tuli paremmin näkyviin. Opin myös käyttämään Canvaa CV:n visuaalisen ilmeen muokkaamiseen.
Tärkeintä kuitenkin oli, että valmennuksessa juurrutettiin usko mahdollisuuksiin onnistua työnhaussa. Katso, miten valtavan hieno ja laaja osaaminen sinulla on. Näitä valmentajan Kirsi Pajamäen sanoja Jorma Tanninen ei ikinä unohda.
Valmentajamme Henna Uutela työskentelee työllisyydenhoidon palvelujen asiantuntijana Oulun toimipisteessämme. Hennan valmentamaan Kompassi-palveluun osallistui 60-vuotias asiakas, joka oli vasta muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleen ja etsi uusia töitä. Palvelun alettua asiakas kertoi Hennalle olevansa osatyökykyinen. Hakusessa oli työ arkistointi-, asiakaspalvelu- tai aulapalvelutehtävistä.
Jari Ruotsalainen tuli valmennukseen realistisin, mutta toiveikkain mielin.
ーEihän tämä miun tilanne kovin häävi ole, mutta yritämmä kuitenki, muistelee Henna Jarin sanoneen.
Valmennuksen ja yhteistyön onnistumista tuki Jarin nöyrä ja positiivinen asenne tehdä töitä: osallistua palveluun, laatia työhakemuksia, lähettää sähköposteja työnantajille, soittaa hakemusten perään ja ennen kaikkea opetella paljon kaikkea uutta, mitä työnhakuun tänä päivänä liittyy. Jari ja Henna tapasivat Rovaniemellä melkein viikoittain. Henna auttoi asiakasta tunnistamaan omia vahvuuksiaan sekä hakemaan omaan työkykyyn sopivaa työtä. Valmennuksessa iso merkitys ja onnistuminen oli myös tietoteknisten taitojen haltuun ottamisella. Tapaamisia pystyttiin järjestämään myöhemmin myös etänä.
Työnhaku on uuvuttavaa ja turhauttavaa. Työnhaku kuormittaa ja hallitsee siinä hetkessä koko elämää. Joskus on haasteellista pysyä periksiantamattomana ja positiivisena. Jaksaminen ja innostus ovat usein kiinni pienistä asioista.
ーHei Henna, Kyläniemi vastasi sähköpostiin, ettei juuri nyt ole työtä tarjolla, mutta laittaa hakemuksen talteen. Oli kuitenkin kiva saada elämäni ensimmäinen vastaus työhakemukseen! kertoo Jari lähettämässään viestissä.
Unelma toteutuu
Kompassi-valmennuksen päätyttyä Jarin valmennukselle haettiin jatkoa uudelleenpoluttamisen kautta ja hän jatkoi Hennan asiakkaana toisessa palvelussa. Jari oli ehtinyt olla yhden päivän Vahvana työhön -palvelussa, kun sai kutsun työhaastatteluun. Ja Jari sai työn! Uusi työ on Arktisen keskuksen virastotehtävissä. Työpaikka, onnistuminen, unelmien täyttymys, tulevaisuus. Niin paljon sisältyy asioita ja tunteita tilanteeseen, kun työnhakija saa työpaikan.
ーKyllä on mukava olla taas työelämässä kiinni, kommentoi Jari valmentajalleen töiden aloittamisen jälkeen.
Henna vieraili Jarin työpaikalla joulukuussa. Arktinen keskus on monitieteisen arktisen tutkimuksen ja tiedonvälityksen kansainvälinen keskus. Arktinen keskus sijaitsee Arktikum-talossa Ounasjoen rannalla. Keskus on erittäin kaunis ja viihtyisä. Työyhteisö on kansainvälinen, keskuksessa on paljon erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia. Jari kehuu työpaikkaa ja työkavereita. Henna tapasi myös Jarin työkaverin Pertin. Työkaverilta Jari saa kiitosta. Pertti kuvaa Jaria hyväksi työkaveriksi ja on kiitollinen siitä, että sai Jarin heille töihin. Vielä kerran, onnea Jari!
Työvoimapula-ammateiksi on määritelty tuoreessa työ- ja elinkeinoministeriön arviossa 48 ammattia, kun vuosi sitten vastaava luku oli 32 ja kaksi vuotta sitten 15. (Lähde: ELY-keskus)
Osa työnantajista on havahtunut tilanteeseen ja alkanut ratkoa työvoimapulaa rekrytoimalla itselleen työntekijöitä oppisopimuksella. Oppisopimus on määräaikainen työsopimus. Siinä työnantaja kouluttaa itselleen uuden työntekijän tai jo olemassa olevaa työntekijää.
Työntekijä eli opiskelija voi tehdä oppisopimuksella koko tutkinnon, osatutkinnon tai osia useammasta eri tutkinnosta. Työnantaja ja työntekijä voivat yhdessä määritellä mitä osaamista tarvitaan, minkä jälkeen oppilaitoksessa tehdään opintojen henkilökohtaistaminen opiskelijan jo olemassa oleva osaaminen sekä tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Oppisopimuksella on mahdollista suorittaa mikä tahansa toisen asteen ammatillinen tutkinto. Se on joustava tapa rekrytoida ja opiskella. Opinnot voi aloittaa myös milloin tahansa eikä tarvitse odottaa jotakin tiettyä vuodenaikaa tai hakuaikaa. Oppisopimuksen kesto vaihtelee riippuen, mitä opiskellaan. Lyhimmillään kesto voi olla muutaman viikon mittainen.
Opiskelija saa palkkaa oppisopimuksen ajalta ja työnantaja voi saada osan palkkakustannuksista takaisin TE-hallinnon maksaman palkkatuen muodossa koko oppisopimuksen ajalta, mikäli työntekijä on ollut ennen oppisopimuskoulutuksen aloittamista työtön TE-toimiston tai työllisyydenhoidon kuntakokeilun asiakas ja palkkatukea on haettu ennen oppisopimuksen aloittamista. Lisäksi työnantajalle voidaan maksaa työpaikalla tapahtuvasta ohjaamisesta korvausta 1-250 euroa/kk.
Opiskelija suorittaa opintonsa pääosin työpaikalla työtä tehden, jossa hänellä on työnantajan nimeämä ohjaaja, joka perehdyttää ja opastaa häntä. Opintoihin sisältyy myös säännöllisiä oppilaitoksessa tai virtuaaliympäristössä toteutettavia teoriaosuuksia ja tehtäviä. Oppilaitos seuraa opintojen etenemistä ja pitää opintojen ajan yhteyttä sekä opiskelijaan että työnantajaan. Oppisopimustoimisto hoitaa hallinnolliset asiat ja maksaa esimerkiksi opintososiaaliset etuudet.
Arffman mukana pilotoimassa
Arffman on ELY:n ja TE-palveluiden kanssa mukana Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla työ- ja elinkeinoministeriön lanseeramassa Kohti oppisopimusta -pilotissa, jossa edistetään ja levitetään ajantasaista tietoutta oppisopimuksista ja sen suomista mahdollisuuksista sekä tuetaan oppisopimuksesta kiinnostuneiden polkua. Tule sinäkin osaksi oppisopimusverkostoa ja avaa tulevaisuuden ovia oppisopimuksella.
Olen Tiina, mustalla huumorilla varustettu mahdollistaja, uteliaasti uusiin tilanteisiin heittäytyjä, muutoksiin sopeutuja ja unelmien toteuttaja.
Olen identiteetiltäni myös paluumuuttaja, sillä olen asunut vuosia ulkomailla, pisimpään Sveitsissä, Hollannissa ja Italiassa. Tietty juurettomuus on elämässäni läsnä. Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, vastaan usein “en mistään”. Syntynyt olen kuitenkin Tukholman kupeessa Södertäljessä, oppivelvollisuuteni suoritin Lahdessa ja yliopisto-opintoihin päädyin Jyväskylään.
Ulkomailla huomasin evakkoperinnön olevan suhteellisen yleinen monien ulkosuomalaisten taustalla. Ehkä esivanhempiemme trauma kodin jättämisestä taakse on jättänyt sukupolviemme ketjuun paljon syvemmän vaikutuksen kuin osaamme ajatellakaan.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Haaveilin lukioaikana luovan alan opinnoista kuten arkkitehtuurista, vaatesuunnittelusta, tai mistä tahansa luovasta alasta missä kolmiulotteisesta hahmotuskyvystä, uuden luomisesta ja matemaattisesta ymmärryksestä olisi ollut etua.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen lähdin Italiaan, koska halusin imeä käsittämättömän kulttuurimaan luovaa ilmapiiriä ja ammentaa ideoita urasuunnitelmiini. Palattuani Suomeen olimme syöksymässä syvään lamaan, joten päästyäni pitkän matematiikan papereilla Jyväskylän yliopiston matemaattisluonnontieteelliseen tiedekunnan opiskelijaksi, valitsin sosiaalisesta paineesta turvallisimman koulutusvaihtoehdon. Kuulun toisin sanoen siihen ikäpolveen, jonka urasuunnitelmiin 90-luvun lama vaikutti vahvasti. Sama kohtalo on monilla nuorilla niin finanssikriisin, kuin nyt koronakriisin aikana.
Laman johdosta en pitänyt kiirettä valmistumisen kanssa, vaan opiskelin pääaineeni puu- ja paperikemian lisäksi kaikkea kiinnostavaa, kuten ympäristöjohtamista, -suojelua ja kieliä. Tällä hetkellä on erityisen kiinnostavaa seurata metsäteollisuussektorin vihertymistä ja alalle uusia innovaatioita kehittäviä yrityksiä, kuten Spinnovaa.
Valmistuttuani 1998 pääsin heti töihin StoraEnson Kaukopään tehtaille osaamisen kehittämisen työtehtäviin. Se oli tärkeä merkkipaalu urani suunnan muotoutumisessa. Esimieheni näki vahvuuteni ja antoi minulle selkeän vision ja täysin vapaat kädet toteuttaa koko tehtaan kattavan oppimissisällön haluamallani tavalla. Pääsin tekemään luovaa työtä, verkostoitumaan, selvittämään, tutkimaan, kartoittamaan ja toteuttamaan sieluni kyllyydestä!
Kun seuraavassa tehtävässäni Kirkniemen paperitehtaan ammattitutkintolaisten parissa kehoitettiin hankkimaan ammatillisen opettajan pedagoginen pätevyys, huomasin suorittavani työn ohessa sen lisäksi myös näyttötutkintomestarin pätevyyden. Lisäksi olin hankkiutunut Helsingin teknilliseen yliopistoon (nyk Aalto yliopisto) it-alan muuntokoulutettavaksi. Ei minusta koodaria tullut, sen sijaan uppouduin opiskelemaan hetkeksi työpsykologiaa alan johtavien tutkijoiden innoittamana. Mm ketterän oppimisen termin lanseerannut Leenamaija Otala teki jo silloin vuosituhannen vaihteessa minuun suuren vaikutuksen ajatuksillaan osaamisen kehittämisestä työn ohessa.
Mitkä ovat sinun omat vahvuutesi ja kuinka olet ne tunnistanut?
Vahvuuteni ovat oma-aloitteisessa ja kehittämään pyrkivässä työskentelyssä. Olen utelias ja intohimoinen uuden oppija ja tarinoiden metsästäjä. Haluan nähdä metsän puilta, hahmottaa suuria linjoja.
Väitän minulta löytyvän myös systeemistä hahmotuskykyä. Koen olevani yhteyttäjä, niin kuin Perttu Pölönen kirjassaan ”Tulevaisuuden identiteetit” määrittelee ihmisen, joka ymmärtää syy-seuraus suhteet. Jos jokin asia jumittaa ihmisellä, työprosessissa tai laitteella, haluan ottaa selvää taustoista. On turha puskea väkisin käärmettä piippuun, jos ei tiedä tarpeeksi taustoja, tai hahmota prosessin heikkoja nivelkohtia. Haluan kartoittaa mikä osa systeemistä ei toimi ja pureutua korjaamaan se. Valmennustyön näkökulmasta esimerkkinä vaikkapa mielenterveysongelmista kärsivä työnhakija-asiakas. Jos valmennettava ei ole terveydentilaltaan sellaisessa kunnossa, että kykenisi töitä hakemaan, tai saamansa työpaikkaansa pitämään, pitää ensin pyrkiä hoitamaan terveysasiat kuntoon.
Monissa palautteissani ja suosituksissani on mainittu myös sanat välitön ja rohkea. Uskon niiden näkyvän pelottomuudessani ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, eli verkostoitumiskyvyssäni. En osaa ajatella, että olisin jotenkin vähäpätöisempi kuin joku hierarkisesti korkeammalla pallilla istuva henkilö (liekö karjalalaisperimällä tähän vaikutusta). Jos johtaja haluaa istua norsunluutornissa, kertoo se enemmän hänestä kuin muista.
Minkälaisen prosessin olet käynyt läpi löytääksesi omat vahvuutesi?
Vahvuuteni ovat selvinneet minulle vuosien varrella erilaisia asioita kokeilemalla ja omaa toimintaani reflektoimalla. Esimerkiksi opiskeluaikoina hankkiuduin kolmeen otteeseen ulkomaille työharjoitteluun – kahdesti Italiaan ja kerran Tsekkeihin. Halusin hypätä tavallaan yhä uudestaan ja uudestaan tuntemattomaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ne reissut opettivat paljon, eniten omista vahvuuksistani. Uskon resilienssitasoni olevan tavanomaista vahvempi. On sitä sen verran elämän varrella testattu.
Olen käynyt lukuisia kertoja myös työnhakuun liittyvissä henkilöarviointitesteissä. Erityisesti eräs rekrytointipsykologi avasi silmäni. Kysyin häneltä palautetta, tultuani hylätyksi eräässä hakuprosessissa. Hän antoi minulle ammattilaisena ehkä parhaat neuvot urani kannalta. Hän valaisi minulle tien uusille urille, samoin kuin oli tehnyt ensimmäinen esimieheni StoraEnsollakin. Heidän molempien mukaan minun kannatti hankkiutua asiantuntijatehtäviin, missä pääsen kehittämään, ideoimaan ja vaikuttamaan asioihin. Liiallinen kontrolli ja ylhäältä päin annetut tehtävät ja rutiinit ovat myrkkyä, sen sijaan vapaus tuo mukanaan vahvan vastuunkannon. Uskon olevani siinä tehtävässä parhaillaan.
Mielenkiintoni ja motivaationi pysyvät yllä kun ympäristö ja tehtävät kehittyvät sopivalla tahdilla. Arffman on ensimmäinen pidempi työsuhteeni. Osasyynä varmastikin se, että tällä alalla ei totisesti pääse kyllästymään. Toki meilläkin on rutiinitehtäviä, mutta on pitkälti itsestä kiinni, että työtehtävät pysyvät mielekkäinä ja mielenkiintoisina. Joka päivä voi oppia uutta, jos sen vain osaa ottaa vastaan.
Nykyisen tehtäväni luonne on hyvin pirstaleinen auttaessani valmentajakollegoitani tekemään työnsä mahdollisimman hyvin. Valmennettavia tavataan verkossa, ja vaikka näin tehtiin monissa palveluissamme jo ennen koronaa, ovat määrät ja valmennuksen vaikuttavuutta edistävät työkalut ja -alustat nyt aivan eri luokkaa. Normaalin valmennustyön lisäksi valmentajan pitää hallita työkalut – kuten ForeAmmatti ja olla niissä asiakkaan lähin it-tuki ja -turva. Moni valmennettava on tehnyt huikean digiloikan korona-aikana. Tässä loikassa on valmentajillamme ollut suuri rooli.
Suosin visuaalisia työkaluja, jotka auttavat prosessimaisessa ajattelussa. Tästä syystä työkalupakkini ehdoton suosikki on Lootuskukka. Sitä käytetään perinteisesti ideointityöpajoissa mm. palvelumuotoilussa, mutta olen tuonut sen osaksi oman osaamisen tunnistamista. Toki joillekin asiakkaille matriisitaulukko on enemmän mieleen, mutta siinäkin lootuskukkaa kannattaa käyttää alkuun ajattelun aktivoinnin välineenä:
Lootuskukka -menetelmää käytetään ideointityöpajoissa, mistä olen ottanut sen osaksi osaamisen tunnistamisen valmennuksiani. Erityisen hyvin menetelmä toimii ryhmätyöskentelyssä, mutta auttaa tuottamaan sisältöä jonkin aiheen ympärille myös yksin työskenneltäessä.
Ota nippu erivärisiä post-it lappuja
Laita yhteen niistä jokin osaamisen alue, esimerkkinä tässä it-taidot.
Tuota sen ympärille mahdollisimman spontaanisti konkreettisia osaamisia. Pyri saamaan kaikki 9 ”terälehteä” täytettyä. Esim Sosiaaliseen mediaan liittyvä osaaminen, Raportointijärjestelmiin liittyvä osaaminen, jne…
Syvennä kutakin ”terälehteä” aloittamalla sen ympärille uusi lootuskukka.
Jatka samalla menettelytavalla, kunnes olet tyytyväinen. Usein lootuskukan jättämäinen esille ja siihen säännöllinen palaaminen saa aivosi tuottamaan lisää sisältöä. Älä siis jätä työskentelyä yhteen kertaan. Myös kollegan ottaminen mukaan pohdintaan tuottaa varmasti lisää ”terälehtiä”.
Lisäksi alla kysymyksiä, joilla pyrin auttamaan asiakasta avaamaan omaa osaamistaan:
Mikä taito on auttanut sinua eniten eteenpäin työelämässä?
Missä asioissa sinulta kysytään eniten apua?
Minkä asioiden parissa työn tekeminen ei tunnu välttämättä työltä?
Olen Susanna Honko ja toimin uravalmentajana Arffmanilla.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Minulla on ammatillisen opinto-ohjaajan pätevyys, DI tutkinto, ammatillisen opettajan opinnot ja myös vanha opistotasoinen insinöörin tutkinto. Opintoja on paljon, olen vuorotellen opiskellut tekniikkaa ja pedagogiikkaa.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hylkäsin kaikki aikaisemmat suunnitelmani jatko-opinnoista ja olin hetken vailla suuntaa. Tekniikan opintoihin ajauduin ihan sen perusteella, että haku oli sopivasti kesällä ja opinnot tarjolla kotikaupungissa. Pitkän matematiikan avulla opiskelupaikan myös sai helposti. Eli kyseessä oli nopea ja helppo ratkaisu, kun syksyksi ei ollut muita suunnitelmia.
Muut opinnot olen suunnitellut jo loogisemmin, kiinnostus pedagogiikkaan vahvistui jo teollisuudessa ollessani ja tein opintoja ensin avoimen yliopiston puolella. Ammatillisen opettajan opintoihin hakeuduin samalla kun tein opetussijaisuuksia. Opetustyössä taas heräsi kiinnostus kartuttaa omaa osaamista vielä lisää ja mahdollisuus DI-tutkinnon suorittamiseen tuli sopivasti kohdalle. Sain tutkinnon valmiiksi ripeällä aikataululla ja sen jälkeen pidin opiskelusta 10 vuotta taukoa. Elämässäni oli ihan vaan töitä, lapsiperheen arkea ja harrastuksia. Mutta 2014 aloitin hyvin motivoituneena opo-opinnot, minua kiinnosti erityisesti aikuisten uraohjaus. Sillä tiellä olen edelleen.
Mitkä ovat sinun omat vahvuutesi ja kuinka olet ne tunnistanut?
Omassa työssä tarpeellisia vahvuuksia ovat esimerkiksi kyky keskittyä asiakkaan tilanteeseen ja halu auttaa asiakasta tunnistamaan omia mahdollisuuksiaan. Yksi vahvuuteni on uteliaisuus, joka näkyy innokkuutena uuden tiedon ja uusien näkökulmien etsimiseen. Palautteissa mainitaan usein myös ystävällisyys, sitkeys ja loogisuus. Ja tietysti ongelmanratkaisu on minulle mieluisaa, ja olenkin siinä melko taitava.
Asiakkailta ja työkavereilta saatu palaute on ollut tärkeää vahvuuksien tunnistamisessa. Joitakin vahvuuksia ja myös kehittämistarpeita tunnistan kyllä itsearvioinnin kautta, mutta analysointiin tarvitaan usein ulkopuolelta tuleva “pakko”, eli esim opintoihin liittyvä harjoitus tms.
Minkälaisen prosessin olet käynyt läpi löytääksesi omat vahvuutesi?
Ehkäpä aikuiseksi kasvaminen on ollut se isoin asia. Omia vahvuuksiani olen joutunut analysoimaan erilaisiin esittelyteksteihin, opintojen harjoitustehtäviin sekä työnhaun dokumentteihin. On myös tärkeää tunnistaa, millaisessa työssä viihtyy. Purkamalla omaa työnkuvaa pienemmiksi paloiksi, löytää samalla niitä omia vahvuuksiakin.
Vapaan keskustelun kautta saan jo paljon selville. Lisäksi käytän paljon tarkentavia kysymyksiä. Asiakkaan CV antaa paljon tietoa, myös rivien välistä tulkittuna. Näistäkin kyselen vielä lisätietoja, sekä suorien että avoimien kysymysten avulla. Työhön liittyvä substanssiosaaminen löytyykin melko helpolla, mutta uusia näkökulmia saa esim työpaikkailmoituksista sekä Foreammatin kuvauksista. Välillä käytössä on myös persoonallisuustestit, joita kannattaa kyllä pohjustaa. Myös vapaa-ajan toiminta ja harrastukset kannattaa ottaa mukaan keskusteluun, erityisesti henkilön rooli harrastusyhteisössä kiinnostaa. Omien vahvuuksien ja osaamisen reflektointi on työlästä, mutta vain sillä tavalla saa nostettua aitoja valtteja hakudokumentteihin.
Olen Kirsi, nykyinen oululainen ja arffmanilainen. Ouluun ja Arffmanille olen päätynyt muutamien mutkien kautta. Luonnehtisin itseäni innostujana, sosiaalisena sopeutujana ja verkostoitujana sekä aktiivisena persoonana, joka viihtyy niin työssä kuin vapaalla monipuolisissa vuorovaikutusta, osallisuutta ja ideointia sisältävissä toiminnoissa.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Olen opiskellut kuntoutusalaa sekä kasvatustieteitä. Osin kyse on ollut valinnasta, osin sattumasta. Alun perin nuorempana olisin halunnut liikunnanohjaajaksi, mutta niihin opintoihin en tullut valituksi. Välivuoden vietin opiskellen kieliä ja matkailua ruotsinkielisessä kansanopistossa. Päädyin hakemaan ammattikorkeaan, kuntoutuksen koulutusohjelmaan, josta olin kuullut tuttavan kautta. Tuolloin en ollut edes ihan varma, mihin olen hakemassa, kuntoutuksen liitin enemmän fyysiseen kuntoutukseen vaikka koulutusohjelma on huomattavasti laajempi. Päädyin opiskelemaan Jyväskylään ja jo opintojen alussa kävi selväksi, että kuntoutuksen ammatillinen ja sosiaalinen painotus resonoivat eniten omien kiinnostuksen kohteiden kanssa.
Opintojen jälkeen työllistyin suoraan omaa osaamista vastaaviin tehtäviin, työpaja- ja työhönvalmennuskentälle. Olin samalla työnantajalla pitkään. Toimin työpajaohjaajana, vastaavana ohjaajana työpajalla, yksilövalmentajana, ryhmänohjaajana ja viimeisinä vuosina johtavana yksilövalmentajana, jolloin työnkuvaani sisältyi kuntoutus- ja valmennuspalveluiden kehittäminen, organisointi, koordinointi, verkostoyhteistyö, esimies- ja johtoryhmätyöskentely sekä tietysti myös yksilö- ja ryhmänohjaus eli asiakastyö.
Olen aina ollut kiinnostunut laaja-alaisesti erilaisista asioista, ja aloin työn ohella opiskella myös avoimessa yliopistossa kasvatuspsykologiaa, myöhemmin kasvatus- ja kuntoutustieteitä. Parin vuoden avoimen opintojen jälkeen hain tutkinto-opiskelijaksi, pääaineena kasvatustiede. Olin opintojen aikana pari vuotta opintovapaalla, kuitenkin samalla osa-aikaisesti töissä, tämä ratkaisu sopi omaan tilanteeseeni hyvin. Lopun opiskeluajan olin kokoaikaisesti töissä, suorittaen samalla tutkinnon loppuun ja opiskelin siinä rinnalla opettajan pedagogiset opinnot. Kasvatustieteen opintojen koen laajentaneen käsitystäni etenkin aikuisista oppijoina ja toimijoina, ja antaneen laajempaa perspektiiviä omaan työhöni.
Mitkä ovat sinun omat vahvuutesi ja kuinka olet ne tunnistanut?
Omat vahvuuteni liittyvät palvelujärjestelmätuntemukseen, etenkin työhönvalmennuksen sekä ammatillisten kuntoutuksen osalta. Samoin koen vahvuudekseni osaamisen hahmottamisen laaja-alaisesti. Koen olevani innostuva ja innostava persoona, joka ei anna helposti periksi ja pyrkii näkemään erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.
Vahvuuksiani ovat myös tiedon nopea haku ja haltuunotto, valmius lähteä kokeilemaan uutta sekä verkostoituminen. Olen asunut ja työskennellyt monella eri alueella, ja tämä on edellyttänyt nopeaa oppimista, oman arjen ja kontaktiverkoston aktiivista rakentamista sekä vahvaa itseohjautuvuutta.
Minkälaisen prosessin olet käynyt läpi löytääksesi omat vahvuutesi?
Vahvuuteni ovat peräisin opintojen sekä työkokemuksen kautta, liittyen kuntoutus- ja kasvatustieteen opintoihin sekä työhönkuntoutuksen ja työhönvalmennuksen kentällä. Lisäksi vapaa-ajan toiminnot ovat tuoneet erinäistä osaamista ja varmuutta, muun muassa ohjaustoimintaan ja verkostoitumiseen liittyen.
Omaa ajattelua on avannut reilun parin vuoden työskentely ulkomailla matkailun tehtävissä. Opin, miten laajasti omaa osaamista voi vahvistaa ja hyödyntää. Matkailun työt päättyivät keväällä 2020 koronan myötä ja olin pitkästä aikaa tilanteessa, jossa piti ottaa omat opit käyttöön – liittyen osaamisen tunnistamiseen, muutokseen ja sopeutumiseen, vaihtoehtojen pohdintaan ja työnhakuun. Koin haluavani hyödyntää olemassa olevaa osaamista sekä myös vahvistaa sitä. Tästä syystä hakeuduin työhönvalmennuksen tehtäviin valtakunnalliseen yritykseen, jonka tiesin toimivan laajasti ympäri Suomen, tuottavan erilaisia palveluita eri kohderyhmille ja mahdollistavan oman osaamisen kehittämisen.
Keskustelu on ydinosassa osaamisen sanoittamisessa. Jokaisella meistä on enemmän osaamista kuin osaamme ensinäkemällä hahmottaa. Osaamista voi lähteä konkretisoimaan listaamalla erilaiset roolit, vastuut, ja tehtävät joissa on toiminut – niin työssä, opinnoissa kuin esim. vapaa-ajalla ja pyrkiä purkamaan mahdollisimman pieniin sanoitettuihin palasiin. Niitä voi sitten lähteä yhdistelemään sekä pohtimaan, mitä osaamisella voi tehdä, miten sitä voisi hyödyntää – tai myös vahvistaa. Kysymysten kysyminen ja asioiden konkretisoiminen esimerkkien kautta ovat joitain keinoja.
Lisäksi apuna voi olla osaamisen sanoittamiseen liittyviä ohjelmia/sivustoja, kuten ForeAmmatti tai osaan.fi. Joskus myös työpaikkailmoitukset voivat toimia osaamisen konkretisoijina ja peilauspintana, samoin keskustelu muiden kanssa ja esimerkiksi oman alan toimijoiden seuraaminen ja alan osaamistermistön läpikäynti. Urasuunnittelussa osaamisen pohjalta voi miettiä, millaisiin tehtäviin, mille toimintakentälle hakeutua tai miten osaamista voisi vahvistaa.
Nyt sen voi jo tunnustaa. Miina Kakko toivoi salaa, että opettajaopintojen aikana tulisi mahdollisuus suorittaa opetusharjoittelu verkossa. Sitten tuli korona. Sen jälkeen Jyväskylässä suomen kielen opettajiksi opiskelevien luona kävi Arffmanin entinen verkko-opettaja, nykyisin Turun yliopistossa verkko-opetusta ja -oppimista tutkiva Anita Hartikainen. Hän muistutti, että peruskoulun ja lukion lisäksi on sekin vaihtoehto, että opettaa aikuisia verkossa.
Nyt Miina Kakko on juuri lopettanut opetusharjoittelunsa Arffmanin Verkkokotossa. Toive siis toteutui, ja Miina Kakko on näkemyksellisen verkko-opetuskokemuksen verran etulyöntiasemassa tulevaisuuden työmarkkinoilla.
— Onhan se aika vaativaa, kun on hallittava sekä tietokoneen näyttö että oma opetuspuhe samaan aikaan. Lisäksi on huomioitava opiskelijat. Puhetta pitää verkossa myös havainnollistaa kirjoittamalla se tekstiksi näytölle, Miina Kakko kertoo.
Turun yliopistossa suomen kieltä pääaineenaan opiskeleva Ida Laakso on opintojensa syventävässä vaiheessa ja suorittaa harjoitteluaan niin ikään Verkkokotossa. Ensin jännitti kauheasti. Zoomin täydeltä vieraita ihmisiä odottamassa opetusta. Oma pää pyörällä pedagogisista ihanteista, ja vielä nämä näytöt ja hiiret ja linkit ja ikkunat ja tietenkin huolellisesti valmisteltu oppitunti.
— Onnellisin ja kiitollisin olen siitä, että olen oppinut luottamaan itseeni. Olen myös ymmärtänyt, kuinka kilpailutettu kotokoulutus on alana ja miten kilpailutus vaikuttaa, Ida Laakso pohtii.
Verkossa vähemmän on enemmän
Opettajaopiskelijan huolellisten ja aikaa vieneiden tuntisuunnitelmien keskelle kiilaa ohjaava verkkokouluttaja Samu Heikinmatti ja sanoo, että verkossa vähemmän on enemmän.
— Kohtaaminen on tärkeämpää kuin valtava tehtäväarsenaali. Itse suosin käänteistä opetusta, sillä se jättää enemmän aikaa keskustelulle webinaarin aikana.
Kohtaaminen onnistuu, kun opettaja on aidosti läsnä ja kuuntelee aktiivisesti, antaa tilaa oppia ja huomaa hyvän. Eikä tämän sössimiseen verkkoa tarvita, senhän voi tehdä luokassakin.
— Eniten olen yllättynyt siitä, miten hyvin vuorovaikutus verkossa toimii ja että jo muutamassakin päivässä tulee opiskelijoiden kanssa tutuiksi, Miina Kakko pohtii ja mainitsee vielä, että kyllä vähän ikävä taitaa tulla niin opetusharjoittelua kuin opiskelijoitakin.
Osaksi yhteisöä ja luovaksi ongelmanratkaisijaksi
Miina Kakon oman opettajan, lehtori Eija Aallon mielestä hyvä opetusharjoittelupaikka on sellainen, jossa opiskelija pääsee osaksi yhteisöä ja jossa pääsee tekemään työtä monipuolisesti yhdessä ohjaajan kanssa.
— Opetusharjoittelun ei soisi olevan vain perinteen siirtämistä vaan oman pedagogisen ajattelun luomista, ongelmanratkaisua ja ajankohtaisten pedagogisten kysymysten pohtimista. Pelkkä perustuntien mallin omaksuminen ja oppituntien seuraaminen vierestä ei riitä vaan opettajaharjoittelijoiden olisi hyvä päästä mukaan opetuksen kehittämiseen, Eija Aalto sanoo.
Aalto on ollut Arffmaniin opetusharjoittelupaikkana tyytyväinen. Opettajankoulutuslaitoksen näkökulmasta on tärkeää, että opetusharjoittelupaikka on ja pysyy vaikka koronatilanne taas muuttuisikin.
— Te olette opettaneet verkossa pitkään ja hioneet toimivan konseptin. Opiskelijoilta olen kuullut, että vuorovaikutus heidän kanssaan on kohdallaan.
Erityisesti Eija Aallon mieleen on se, että opetusharjoittelijoiden opetus ei ole sirpaloitunut yksittäisiksi näytetunneiksi vaan he ovat päässeet harjoittelemaan jatkumoa. On ihan eri asia opettaa kolmena päivänä peräkkäin kuin tunti silloin, toinen tällöin.
Verkko ei ole simuloitu versio luokasta
Pelkkä luokkaopetuksen ja sen käytänteiden siirtäminen verkkoon ei toimi. Verkko-opetuksen keinot voi kyllä siirtää luokkaan, mutta luokkaa ei voi siirtää verkkoon. Verkon pitää tuoda lisäarvoa, ei olla redusoitu ja simuloitu versio luokkaopetuksesta
— Oppimisympäristön ei pitäisi kaventaa oppimista vaan päinvastoin laventaa sitä. Haaste on, miten me saamme kielenoppijat tarttumaan kielellisiin tarjoumiin ja toimimaan kielen kanssa itse.
Koronan edessä koko opetuksen kenttä on joutunut sopeutumaan ja oppimaan uutta.
— Millaisia oppimisalustoja käytämme, että opetus osallistaisi opiskelijoita ja antaisi heille vahvan toimijaroolin?Omassa opetuksessani yliopisto-opiskelijoiden kanssa olen ollut yllättynyt siitä, että verkko-opetuksessa on mahdollista tuottaa jopa intensiivisempää vuorovaikutusta kuin luokkaopetuksessa. Olen käynyt verkossa eri aiheiden äärellä valtavan rikkaita keskusteluja, Eija Aalto pohtii.
Nidhi Sachdevilla, 37, on syytä iloon. Huhtikuun alussa alkoivat työt Solteqilla. Kymmenen vuoden ammatillisen kokemuksen ja reilun vuoden takaisen Suomeen muuton jälkeen löytyi oman alan työpaikka.
— Työskentelin kotimaassani Intiassa it-arkkitehtina ja tiimin johtajana. Asuin myös Japanissa kaksi vuotta ja Boliviassa reilun puoli vuotta ennen kuin muutimme Suomeen. Nyt Solteqilla teen työtä ohjelmistokehittäjänä.
Suomalainen pörssiyhtiö Solteq tekee asiakkailleen yksilöllisiä digitaalisia ja digitalisoi liiketoimintaa. Kansainvälisyys on luonnollinen osa liiketoimintaa. Suomen lisäksi toimintaa on Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Puolassa. Saman tiimin jäsenet eivät välttämättä istu naamakkain samassa huoneessa samassa kaupungissa vaan välissä voi olla sekä maiden rajoja että eri kieliä. Niinpä yhteiseksi kieleksi on valittu englanti.
Jatkuva kehittyminen on elinehto
Alalla, jossa uudet tuulet puhaltavat reippaaseen tahtiin, jo kahden vuoden tauko työstä on pitkä. Siinä ehtii sovellusmaailman trendejä tulla ja mennä ja koodauskielet vaihtua. Kielestä Nidhi Sachdev työnsä myös aloitti. Suomen kieleen meni Arffmanin kotoutumiskoulutuksessa reilun puolen vuoden verran, ja työt hän aloitti taas opinnoilla, tällä kertaa AWS- ja Node.js-järjestelmien opiskelemisella. Ja vaikka työpaikan kieli on englanti, suomen kielen taidollekin on käyttöä asiakkaiden kanssa töissä ja tietenkin myös työn ulkopuolella.
Työnantajalle Nidhi Sachdevin kaltainen monessa eri maassa ja monessa eri tehtävässä työskennellyt, kuutta eri kieltä puhuva osaaja, jolla on ymmärrystä myös verkkokauppojen rakentamisesta, on kultakimpale.
— Meille tärkeää on osaaminen ja kehittyminen. Jokainen työntekijä yksilönä tuo yritykseen osaamista ja uusia näkökulmia. Näin myös koko tiimi kehittyy, sanoo Solteqin henkilöstöpäällikkö Tero Tolvanen.
Inkluusio on itsestäänselvyys
Kansainvälisyyden lisäksi itsestäänselvyys on myös inklusiivisuus. Se on sitä, että työpaikalla on selvää, että kaikkia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti. Kaikilla on yhdenvertaiset resurssit ja mahdollisuudet. Jokaisen ääni kuuluu, jokaisella on turvallista ja jokainen on osallinen toimintaan.
— Me rakennamme liiketoiminnan asiantuntijoiden ja heidän kehittymisensä varaan ja toimimme osaaminen edellä. On selvää, että kenenkään sukupuoli tai etninen tausta ei liity siihen. Kaikille rakennetaan samanlainen ympäristö, ja yrityskulttuurin lähtökohta on, että kaikkia autetaan ja tuetaan, Tero Tolvanen sanoo.
Nidhi Sachdevilla, 5-vuotiaan tyttären äidillä, on myös sanoma lapselleen. Hän näyttää tyttärelleen mallia, että aina naisen paikka ei ole kotona. Se on myös asiantuntijatehtävissä.
Nidhi Sachdev on asunut monessa maassa ja puhuu kuutta eri kieltä. Pienen tyttären äitinä hän haluaa antaa työssä käyvän asiantuntijan mallin.
Poikkeustilanteen yhä jatkuessa, Arffmanilla päätettiin järjestää myös tämän vuoden henkilöstöpäivät verkossa. Kouluttaja Kaisa Mansikka otti ohjat käsiinsä ja siirsi henkilöstöpäivän suunnittelun ja järjestämisen päävastuun Arffmanin virtuaalitapahtuman tuottajan koulutuksen opiskelijoilleen, jossa Kaisa toimii vastuukouluttajana. Opiskelijat saivat lisäksi Arffmanin mediatuottaja Jani Kaikkosen tuen taakseen ja he lähtivät yhdessä suunnittelemaan tapahtuman ohjelmaa ja toteuttamista.
Virtuaalitapahtuman ohjelma
Henkilöstöpäivä starttasi Toimitusjohtaja Jouni Lukkarisen alkutervehdyksellä, minkä jälkeen Kirsi Toivasen ja Antti Ryynäsen välispiikkien kautta siirryttiin seuraamaan Taikuri Janne Mustosen showta. Janne opetti muutaman korttitempun, joilla arffmanilaiset voivat viihdyttää tuttaviaan vaikka grillijuhlissa kesän aikana.
Taikatemppujen jälkeen arffmanilaiset laittoi energisesti liikkeelle oma kouluttajamme Svetlana Sivill. Jumppaa seurasi lyhyt kahvitauko, jonka jälkeen virtuaalitapahtuman tuottaja opiskelijat jakoivat osallistujat pieniin ryhmiin ja vetivät pubi-tietovisan. Visan jälkeen julkistettiin vuoden arffmanilainen, jonka oma henkilöstömme äänesti. Äänestyksen voittaja ja vuoden arffmanilainen -tittelin sai Janne Kuja-Lipasti. Henkilöstöpäivä huipentui lopuksi The Dimitri Keiski bandin musiikkiesitykseen.
Opiskelijoiden kommentteja
Virtuaalitapahtuman tuottaja opiskelijat kertoivat tapahtuman jälkeen omia mietteitään henkilöstöpäivän järjestämisestä. Tapahtuman suunnittelussa apuna käytettiin kurssin aikana jo aiemmin kehiteltyjä ideoita, joista yhdisteltiin sopiva kokonaisuus juuri Arffmanin henkilöstölle käytössä olleiden resurssien ja aikataulun mukaisesti. Opiskelijat paljastivat tapahtuman suunnittelun eläneen orgaanisesti aivan toteutuksen loppuhetkille saakka.
Verkossa järjestetyn henkilöstöpäivän järjestäminen oli Timo Alhon mukaan opiskelijoille hauskaa vaikkakin hieman sekavaa live-tilaisuuden vuoksi, mutta kaikin puolin mielenkiintoista.
-Tiimi oli hyvä. Kaikki oli pääpiirteittäin suunniteltu, mutta live-lähetyksen vuoksi jätettiin yllätyksille myös varaa, ettei stressi tappaisi liikevoimaa. Näin saatiin kuvista välittymään hauska tunnelma, joka oli tärkeämpää kuin jämpti ammatillinen pätevyys – tällä kertaa.
Timo Alho kertoo, kuinka opiskelijoiden odotukset virtuaalitapahtuman järjestämisestä ja tuottamisesta täyttyivät.
-Teknisiä kömmähdyksiä oli pari, jotka olivat ihan niinkin inhimillisiä, kuin yhtä konetta ei oltu kiinnitetty pistokkeeseen. Pientä ongelmaa oli jatkuvasti, mutta niitä trobleshootattiin aika hyvin lennosta, ja usein hyvän naurun säestämänä.
Henkilöstöpäivän palautekyselyn vastauksia
Kysyimme myös tapahtumaan osallistuneilta arffmanilaisilta palautetta ja kommentteja henkilöstöpäivän toteutuksesta ja ohjelmasta. Osa jäi kaipaamaan kasvotusten järjestettyä ohjelmaa ja ryhmäytymistä, eikä teknisiltä ongelmilta tapahtuman aikana vältytty, mikä luonnollisesti harmitti osallistujia, mutta pääosin palautteet virtuaalitapahtuman ohjelmasta ja toteutuksesta oli hyvät. Erityiskiitosta saivat Svetlanan taukojumppa, taikuri show sekä The Dimitri Keiski band. Arffmanilaiset jakoivat myös runsaasti vinkkejä ja ideoita tuleviin henkilöstöpäiviin. Niiden avulla on hyvä lähteä kehittämään tulevien henkilöstöpäivien toteutusta ja ohjelmaa eteenpäin.
Yleistä
Arffman järjestää työntekijöilleen pääsääntöisesti kerran vuodessa henkilöstöpäivän, jonka aikana arffmanilaiset kokoontuvat viettämään aikaa yhdessä. Henkilöstöpäivän suurimpina teemoina ovat yhteisöllisyys ja hyvinvointi. Arffman järjesti vuoden 2020 henkilöstöpäivät verkossa ja poikkeustilanteen jatkuessa myös tämän vuoden henkilöstöpäivä päätettiin järjestää verkkotapahtumana.
På måndag, 24.5.2021 började Arffmans andra svenskspråkiga integrationsutbildning på nätet. Vi har 18 studeranden från Helsingfors, Borgå, Tammerfors, Åbo, Närpes, Vasa, Grankulla och Nurmijärvi.
Jag kommer bra ihåg en kvinna som bodde i Kimito som studerade med oss på den finskspråkiga integrationsutbildningen. Det var ju konstigt, hennes man var finlandssvensk, barnen pratade svenska i skolan och i hemmet, hela området pratade svenska och hon var tvungen att lära sig finska eftersom det inte fanns någon annan valmöjlighet för henne. Jag kommer också ihåg när vi hade studeranden från Närpes och Nagu vilka båda två är helt svenskspråkiga områden. Det liknade en situation där någon lär sig finska som främmande språk eftersom det absolut inte fanns möjlighet att praktisera språket där. Många av studerandena skulle gärna stannat kvar men det blev omöjligt eftersom man inte kunde studera svenska. Därför är det ju så viktigt att i vårt tvåspråkiga land kunna själv välja finska eller svenska som integrationsspråk.
Arffman har också Suomi-hubi, en tjänst för de som arbetar eller som annars inte har möjlighet att delta i integrationsutbildningen. Jag är verkligen stolt över att det just nu ser ut som att vi också har de första kunderna som vill lära sig svenska. Jag är glad att det finns ansvarsfulla arbetsgivare i Finland som betalar för arbetstagares språkundervisning. Det gynnar samhället i stort.
För min del har det också varit en spännande resa. Jag måste erkänna att även våra lärare, Catarina Mikkonen och Cecilia Grönvik, pratar flytande finska och jag kände mig oartig när vi träffades första gången live och jag inte kunde kommunicera på deras modersmål. Nu har jag bott i Sverige under tre månaders tid och jag har tvingat mig själv att kommunicera på svenska. För mig är det ett sätt att visa respekt.
Det är en bra början att vi har en svenskspråkig integrationsutbildning på nätet, men utbildningen börjar en gång per år och det är inte en så flexibel lösning. I framtiden, för ett verkligt inkluderande samhälle, behöver invånare som pratar främmande språk lära sig tillräckligt bra svenska för att kunna jobba som statliga tjänstemän. Jag vet att det finns god vilja att fixa den här saken och jag har en känsla att den nästa god praxisen hittas hos Arffmans svenskspråkiga team.
Susanna Honko, valmentaja
