Tekijä: saara.purtanen

Arffmanin taloussihteeri Heidi Pyykkönen palasi elokuussa vuoden mittaiselta vanhempainvapaalta. Hänellä on kaksi lasta: neljävuotias Vili, joka on jo tottunut päiväkotilainen, ja vähän yli vuoden ikäinen Enni. Pyykkönen aloitti työt aluksi osa-aikaisesti, jotta Enni saisi totutella päiväkotiarkeen asteittain.

Tasapaino työn ja perheen välillä on löytynyt

Heidi Pyykkönen tekee nyt töitä kolmipäiväisesti, maanantaista keskiviikkoon, ja on loppuviikon lasten kanssa kotona. ”Työnantaja on ollut todella reilu ja olemme yhdessä sopineet joustavasti työjärjestelyistä,” hän kertoo. Tavoitteena on välttää liian kuormittava arki, jotta molemmat – työ ja perhe-elämä – sujuisivat ilman stressiä.

Aluksi Pyykköstä jännitti, kuinka tytär sopeutuisi päiväkotiin. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Kuukauden jälkeen Enni menee jo päiväkotiin innokkaasti, mikä helpottaa arjen pyörittämistä. ”Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähän asti, suunnittelen palaavani kokopäiväisesti töihin ensi vuoden alusta,” hän toteaa.

Työhön palaaminen on antanut Heidi Pyykköselle uutta energiaa. Pitkän kotona olemisen jälkeen on virkistävää palata työympäristöön, mutta hän muistuttaa, että lapset ovat pieniä vain kerran. ”Haluan nauttia tästä ajasta heidän kanssaan,” hän sanoo.

Työnantaja tukee ja joustaa

Heidi Pyykkönen kiittää työnantajaansa siitä, että hän on saanut tukea niin vanhempainvapaan aikana kuin sen jälkeenkin. ”Esihenkilöni Kirsi Toivanen piti yhteyttä äitiyslomani aikana ja varmisti, että voin palata töihin joustavasti.” Arffmanilla perhetilannetta ei koeta ongelmaksi, vaan pikemminkin järjestelykysymykseksi. Pyykkönen kokee, että hänet on otettu vastaan lämpimästi, eikä hän ole tuntenut olevansa tiimilleen taakkana, vaikka ei ole vielä kokopäiväisesti töissä.

Pyykkönen työskentelee Arffmanin Kajaanin toimistolla, jossa on tiivis työyhteisö sekä hersyvän lämmin ilmapiiri. ”Lounastamme paikallaolijoiden kanssa ja pidämme kahvitauot yhdessä. Jos joku myöhästyy tauolta, huudellaan perään,” hän naurahtaa. Kasvokkain työskentely vahvistaa yhteishenkeä ja vapaahetkinä puhutaan muustakin kuin työstä.

”Vaikka Arffman on osa isoa Baronaa, työn muokkaamisen suhteen meillä on joustavuutta kuin pienessä yrityksessä,” Heidi Pyykkönen kehuu. Työn ja perheen yhteensovittaminen on tärkeää, ja joustava työnantaja ja tiimi voi tukea työntekijän hyvinvointia. ”Työkaverit ovat odottaneet minua takaisin, mutta ymmärtävät myös tilanteeni. On ollut helppo tulla takaisin töihin.”

Arffmanin ja Entry Educationin valmentaja Sarkawt Rstem on työskennellyt kahdeksan vuotta kansainvälisten työnhakijoiden parissa muun muassa Työ-SIBissä. Hänen oma taustansa maahanmuuttaneena opettajana on antanut vankan pohjan muualta tulleiden ohjaamiseen, valmennukseen ja molemminpuoleisen ymmärryksen rakentamiseen. Tässä artikkelissa hän kertoo kokemuksistaan ja huomioistaan työuransa aikana.

Kansainvälinen tausta tuo haasteita ja hyötyjä maahanmuuttaneiden valmentamiseen

Luontevaan vuorovaikutukseen tarvitaan kulttuurien tuntemusta

Lähi-idästä kotoisin oleva maahanmuuttanut on kasvanut yhteisössä, jossa vuorovaikutus on sosiaalista, ystävällistä ja kohteliaisuuksia viljelevää. Hän arvostaa valmentajaa, joka osaa ohjata ja keskustella luontevasti tavalla, johon asiakas tottunut. Toimin kotimaassani peruskoulun opettajana yli yhdeksän vuotta, ja valmentajana olen tuntenut olevani kuin opettaja ja asiakkaat oppilaitani. Ystävällisyys on ollut perustana työlleni jokaisen kohtaamani asiakkaan kanssa. 

Tiedän, että Lähi-idästä tulleet maahanmuuttaneet eivät pidä sääntöjen, rajoitusten ja virallisten asioiden pitkäveteisestä selittämisestä. Siksi olen keksinyt hauskoja ja mukaansatempaavia tapoja välittää idea ja selittää säännöt ja lait. Ammattimaisen mutta ystävällisen suhteen rakentaminen on ollut tärkeä tekijä luottamuksen luomisessa minun ja asiakkaan välille. Kun molemminpuolinen luottamus on luotu, suhde pääsee alkamaan yhteisymmärryksessä.

Kun saa maahanmuuttaneen asiakkaan luottamuksen ja hän tuntee olonsa turvalliseksi, hän kertoo asioita, joita ei muuten jakaisi tuntemattomalle. Luottamuksen synnyttäminen on säästänyt minulta paljon vaivaa, sillä se auttaa minua saamaan ohjaamiseen tarvitsemani tiedot. Pystyn luomaan suunnitelman heidän kanssaan ja sopimaan askeleista sen toteuttamiseksi luontevasti, ilman että asiakas tuntee olonsa noloksi, uupuneeksi tai kyllästyneeksi seurassani. Tämä ongelma on tavallinen silloin, kun Lähi-idästä tulleiden asiakkaiden ja suomalaisten valmentajien ja ohjaajien välillä on kulttuurisista eroavaisuuksista johtuvaa väärinymmärrystä.

Törmäyksiltäkään ei voi välttyä

Vuosien aikana olen kohdannut asiakkaiden ja työnantajien kanssa monia tilanteita – osa hauskoja ja toiset jonkin verran surullisia. Eräänä päivänä asiakas kertoi minulle, ettei halunnut työskennellä Suomessa, koska verot olivat korkeat ja palkat matalat eivätkä työn arvoisia. Hän sanoi, että Suomessa oli tylsää ja elinolot olivat Ranskassa paljon paremmat. Sanoin hänelle: ”Miksi et sitten mene takaisin Ranskaan? Jos tietäisin, että elinolot ovat paremmat toisessa maassa, lähtisin Suomesta ja menisin sinne.” Hän meni työvoimatoimistoon ja valitti, että yritin hiljentää hänet, vaikka suhteeni häneen oli ollut siihen asti hyvä ja ystävällinen.

Toinen asiakas pyysi minulta muutamaa vapaapäivää ilman pätevää syytä, enkä myöntänyt niitä hänelle. Hän meni esihenkilöni luo ja valitti, ettei minulla ollut oleskelulupaa Suomessa, joten kuinka olen voinut kieltäytyä hänen pyynnöstään. “Meillä on ollut hyvä suhdekin!” hän sanoi.

Eräänä päivänä olin opettamassa ryhmää, kun opiskelija toi minulle kakun lahjaksi. Mietin, kuinka voisin kieltäytyä lahjoista loukkaamatta antajan tunteita. Tauon aikaan toin sitten kakun luokkaan ja kerroin muille oppilaille, että heidän luokkatoverinsa oli tuonut kakun meille kaikille, ja kutsuin heidät syömään sitä yhdessä. Koulun jälkeen kakun tuonut opiskelija tuli luokseni ja sanoi sovittelevasti: ”Ymmärrän sinua, en tuo jatkossa enää lahjoja.” 

Eräänä päivänä puhuin puhelimessa asiakkaani kanssa, kun hän kysyi minulta koulutustaustastani. Sanoin hänelle, ettei ollut tärkeää, mikä todistus minulla oli. Tärkeää oli, että olin täällä auttamassa häntä. Hän vastasi, että se oli hänelle tärkeää: henkilö, jolla on alempi tutkinto kuin hänellä, ei hänen mielestään voisi auttaa häntä. ”Miksi jollakulla, jolla on alempi tutkinto, on työpaikka, kun taas minulla, korkeammin koulutetulla ei ole?” hän kysyi. Vastasin yksinkertaisesti: ”Ero sinun ja minun välillä on se, että minulla on työ, ja työni on auttaa sinua saamaan työpaikka.”

Muutos edellyttää luottamusta

Valmentajan on tiedettävä tiettyjä asioita asiakkaasta ja hänen psyykestään, jotta hän voi auttaa, ohjata ja valmentaa tätä muuttamaan elämänsä työttömästä aktiiviseksi ja työllistetyksi. Asiakkaan saa avautumaan valmentajan luottamusta henkivä läsnäolo. Kun luottamus on syntynyt, asiakas uskaltaa kysymättäkin kertoa henkilökohtaisia tietojaan valmentajalle, joka tarvitsee niitä auttaakseen asiakasta eteenpäin.

Tärkeintä on, että valmentaja ei käytä asiakkaan antamia tietoja tätä vastaan. Tavoite ei ole saada asiakasta kiinni jostakin, vaan valmentajan tulee keskittyä hänen auttamiseensa. Joskus valmentajan täytyy jättää huomiotta joitakin asiakkaan arkielämästä saamiaan tietoja. Asiakasta tulee auttaa eikä hankaloittaa hänen elämäänsä entisestään. Vain siten on mahdollista päästä tärkeimpään tavoitteeseen: saada asiakas vakuuttuneeksi muutoksen tarpeellisuudesta ja ottamaan valmentajan neuvot avoimesti vastaan. 

Arffman on osatoteuttajana MAKU-hankkeessa (Moniaistinen kosketus uuteen kieleen), jossa etsitään uusia, moniaistisia lähestymistapoja Suomeen muuttaneiden osaajien ammatilliseen kielenoppimiseen. Kahden vuoden hanke on nyt ylittänyt puolen välin rajapyykin, joten pieni välitilinteko lienee paikallaan. 

Arffmanilta mukana ovat kouluttajat Netta Kivimäki ja Samu Heikinmatti. Hanketta hallinnoi palvelujohtaja Maaria Hytönen ja flat-rate-asiantuntijana toimii kouluttaja Tiina Lampén. Hankesuunnitelmassa Arffmanin tehtävänä on erityisesti verkossa tapahtuvien ammatillisen kielen oppimisratkaisujen kehittäminen. 

Hankkeen ääriviivat hahmottuvat

Maahanmuuttaneen työntekijän kielitaidon kehittyminen on merkittävää sekä työyhteisöön että laajemmin yhteiskuntaan osallistumisen kannalta. Jo pienillä teoilla, muutamilla sanoilla ja lauseilla sekä työyhteisön motivoinnilla on maahanmuuttaneelle valtava merkitys: kieli ja sen käyttö on autonomista toimijuutta, jota Arffman haluaa MAKU-hankkeen osatoteuttajana lisätä. 

MAKU-hankkeen ensimmäiset kuukaudet menivät hankekumppaneihin, Laureaan, Haaga-Heliaan ja kieliteknologiayritys Lingsoftiin tutustuessa sekä kokonaisuuden ja aikataulujen hahmottamisessa. Pian kuitenkin alkoi valjeta, että Arffmanin osaaminen kannattaisi keskittää erityisesti verkkopohjaisten kielenoppimispelien tuottamiseen. Muilla osatoteuttajilla oli sekä taitoa että intoa toteuttaa immersiivisiä 3D-ympäristöjä, kielenmallinnusta ja palvelumuotoilua, mikä on tukenut omaa tekemistämme ja tarjonnut uusia näkökulmia. 

Hankkeessa on haastateltu kattavasti yhteistyökumppanien tarpeita. Esille kehittämiskohteina on noussut erityisesti alkeistason sanaston oppiminen, työturvallisuus ja monikielisen työyhteisön kommunikointi.

Pelillisyydestä oppimisen työkaluiksi

Hankkeessa tuotetut oppimispelit haastavat etenkin lukemisen ja kuullunymmärtämisen taitoja, mutta mukana on myös jonkin verran kirjoitus- ja puhetehtäviä, joita voi harjoitella myös työkavereiden kanssa. Lähes kaikki hankekumppanit ovat toivoneet keinoja, joilla koko työyhteisö saadaan mukaan kielenoppijan perehdytykseen ja integraatioon.

Eräs suurimmista haasteista oli, miten luomme oppimispeleistä laajempia kuin perinteiset esimerkiksi Wordwallista tai Quizletista tutut kuva-sana-vastineparit. Tarkoitus oli kuitenkin tehdä moniaistista sekä mahdollisuuksien mukaan kommunikatiivista ja itsenäisesti verkossa opiskeltavaa materiaalia. Hankekumppanimme saivat kokouksissa varmasti korvansa täyteen Heikinmatin tivausta “Niin, mutta miten tämä on enemmän kuin kuvia ja sanoja? Mikä tässä on kommunikatiivista?”, johon hän ei hankkeen alkuvaiheessa kyennyt itsekään vastaamaan.   

Varsinkin aloittavan tason kielenoppijat tarvitsevat sanastoa, jota on vaikeaa opettaa ilman itse sanaa ja mahdollisesti omakielistä käännössanaa tai kuvatukea suomenkielisen sanan vastinparina. Perinteiset sanastoharjoitukset toimivat siis laajempien kokonaisuuksien suunnittelun lähtökohtina. Haasteeksi nousi, voisiko jollain nettipelialustalla laajentaa tätä kielenopetuksen yksinkertaista rakennuspalikkaa laajempaan, dynaamisempaan ympäristöön. Genially-alusta on tarjonnut vastauksen tähän ongelmaan. 

Ensin laadimme Arffmanin tiimissä yksinkertaisen demopelin, jota pilotoimme Arffmanin omassa kotoutumisen opetusryhmässä. Pelissä kielenoppimisen funktiona oli hätätilanteen tunnistaminen ja hätänumeroon soittaminen. Testi osoitti, että mukaan sai aitoa ja interaktiivista moniaistisuutta: tekstiä, kuvaa, ääntä ja videota. 

Tulevaisuudessa voimme laajentaa toiminnallisuutta hyödyntämällä esimerkiksi Spatialia, joka on yhteisöllinen 3D-alusta. Alustaa on tavallisesti käytetty toiminnallisiin peleihin sekä esimerkiksi virtuaalisena messutilana, mutta se tarjoaa myös virtuaalista toiminnallisen opetuksen tilan, jota ei ole toistaiseksi juuri hyödynnetty.

Hankkeen edistyminen ja tavoitteet

Kouluttaja ja suomen kielen opettaja Netta Kivimäki on kehittänyt oppimispelejä erityisesti hoiva- ja ravintola-alalle. Pelipohjia voi muokata helposti alakohtaisesti. Tulossa on mm. hotelli- ja puhtaanapitoalan pelejä samalla konseptilla.

Samu Heikinmatti kävi pitämässä luennon generatiivisesta tekoälystä oppimisen tukena Uudemaan ja Monihelin Asiantuntijuutta edistämässä – tekoälyn hyödyntäminen osana kotoutumistyötä -kumppanuuspäivässä 23.4.2024. Luennon jälkeen hän piti luennoille osallistuneille opintopiirin aiheesta. Lisäksi hän osallistui kahteen hankkeessa tuotetun ja Laurea Journalissa julkaistun artikkelin kirjoittamiseen flow’n fasilitoinnista opetuksessa. Artikkeleiden muut kirjoittajat ovat Berenice Rivera-Macias, Hilkka Lydén ja Alina Leminen Laureasta. 

Hankkeen osatoteuttajat esittelivät sekä valmista että kehitteillä olevaa hankemateriaalia i4L Living Labin avajaisissa Lohjalla 22.3.2024.

Toisen hankevuoden aikana viimeistellään ja pilotoidaan hankkeessa tuotettua materiaalia sekä Arffmanilla että yhteistyökumppanien kanssa. Hankkeen sisällä keskitytään rakentamaan kaikkien osatoteuttajien tuotannot yhteiseksi kokonaisuudeksi, joka julkaistaan kaikille avoimeen käyttöön.