Arffmanin yrityskulttuuri jatkaa modernisoitumistaan, kun Turun, Vantaan ja Raaseporin kotoutumiskoulutusten palvelujohtajaksi juuri valittu Janne Kuja-Lipasti aloittaa työnsä 1.1.2021.
Kuja-Lipasti on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 2019 pääaineenaan suomen kieli. Arffmanilla hän on työskennellyt vuodesta 2018 lähtien Verkkokotossa ja sen ohessa myös Gimaralla sekä Åbo Akademin akateemisille opiskelijoille suunnatulla kesäkurssilla. Vahvan humanistisen ja pedagogisen koulutuksen lisäksi nyt 30-vuotiaalla Kuja-Lipastilla on taustallaan reilun vuoden verran kaupallisen alan korkeakouluopintoja Skotlannissa.
– Skotlannissa 2011—2012 ollessani kirkastui, että haluan ensinnäkin olla Suomessa ja tehdä jotain aivan muuta. Tein listan ammateista, jotka todella haastaisivat itseäni. Siinä luki kaikenlaista sairaanhoitajasta kirvesmieheen. Opettajaksi päädyin, koska julkinen esiintyminen kiinnosti minua, mutta en kokenut olevani siinä vielä luonteva, Kuja-Lipasti kertoo.
Ihan hukkaan Skotlannissa tehdyt opinnot eivät menneet. Viime vuosina talous ja sen lainalaisuudet ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen.
–Alkoi tulla sellainen kipinä, että miten voisin hyödyntää urallani enemmän aiemmin hankittua ymmärrystä siitä, miten talous toimii.
Pedagogisen ja talousosaamisen lisäksi Kuja-Lipastilla on vahva verkkopedagoginen osaaminen. Verkkokotossa siipensä esihenkilökuntoon vahvistanut Kuja-Lipasti uskoo, että verkkopedagogiikan ymmärryksestä tulee olemaan hyötyä muuttuvassa maailmassa.
–Kaiken mitä voi tehdä verkossa, voi tehdä myös luokassa — mutta ei toisinpäin. Lähikontaktia ei korvaa mikään, mutta jatkossa voi olla tarpeen luoda esimerkiksi opetuksen hybridimalleja.
Läsnäoloa ja yhteisöllisyyttä
Kuja-Lipasti tunnetaan Arffmanilla avuliaana, lämpimänä ja viihdyttävänä henkilönä. Kun talossa on tarvittu sekä opetuksen että it-alan osaamista, Kuja-Lipasti on tullut apuun. Kun henkilöstöpäiville on tarvittu viihdykettä, Kuja-Lipasti on ollut jälleen käytettävissä.
Millaisen johtajan Turun, Vantaan ja Raaseporin 25 kouluttajaa saavat?
–Toivottavasti sellaisen, että arki sujuu. Jos ei suju aina tanssien, niin laulaen kuitenkin. Johtajalla on monia työkaluja, mutta persoona on yksi tärkeimmistä. Tavoitteeni on olla läsnäoleva, kuunteleva ja tsemppaava esihenkilö.
Kuja-Lipasti painottaa vahvaa yhteisöllisyyttä. Verkkokoton Kahvihuoneen chatissa on saanut olla yhdessä muiden kanssa etäisyyksistä huolimatta. Ymmärrys yhteisön tuesta ja joustavuudesta ohjaa toimia jatkossakin.
–Verkkokoton työyhteisö toimii hyvin joustavasti ja miltei yrittäjämäisesti. Asiat ratkaistaan nopeasti ja yhteen hiileen puhaltamalla. Apua, seuraa ja tukea on tarjolla aina.
Entä miten on hermojen laita, pysyvätkö lehmänhermot kasassa myös pomon pallilla?
–No, eiköhän. Kun on kurssien aloituksissa vienyt toistasataa opiskelijaa verkkoon opiskelemaan, joskus ilman yhteistä kieltä ja tietokoneenkäyttötaitoja, niin eiköhän sen jälkeen onnistu muutkin asiat, Kuja-Lipasti naurahtaa.
Janne Kuja-Lipasti, 30, innostuu herkästi uudesta. Viime vuonna hän leipoi leipää, tänä vuonna vapaa-ajalla energia kohdistuu kuntoiluun. Laulaminen, soittaminen ja lukeminen ovat ja pysyvät.
Kun koko maailma siirtyi kerralla verkkoon, Arffman oli jo askeleen muita edellä, sillä verkkovalmennukset ja verkko-opetukset ovat osalle meistä normaali ja tuttu toimintaympäristö. Kyse oli vain siitä, miten kertaheitolla vaihdetaan koko toiminta verkkoon laadusta tinkimättä. Äkkiä kohtalaisen pienestä verkkovalmentajien ja verkko-opettajien arjesta tuli meille uusi normaali. Vasta valmistuneen henkilöstökyselymme tulokset kertovat yhteisöllisyyden lisääntymisestä ja kriisin kääntymisestä voitoksi.
On tärkeää, että onnistumista tai hyvää tekemisen meininkiä myös voidaan mitata. Henkselien paukuttelulle ei ole aihetta, jos asiakas- ja työntekijäkokemuksista ei ole todellista dataa. Tällöin yksittäiset positiiviset tai negatiiviset kommentit saattavat nousta totuudeksi, vaikka kyse on satojen ihmisten jaetusta kokemuksesta. Arffman toteutti raportin sekä kotoutumiskoulutuksista että valmennuspalveluista ja keräsi näin lähes kuudensadan asiakkaan kokemukset yhteen raporttiin. Kyselyn laativat palvelujohtajat Tiia Posa, Mari Sundström ja Raisa Haikala sekä valmentaja- ja yrityskoordinaattori Afnan Zafar.
– Kyselyn tarkoitus ei ollut mitata vain menestystämme palveluiden siirtämisessä verkkoon, vaan tuottaa meille tärkeää tietoa lähitulevaisuuden kehitys- ja innovaatiotyöhön, kertoo tutkija ja innovaatioasiantuntija Afnan Zafar.
Kyselyn mukaan lähes 65% asiakkaistamme kokee verkkovalmennukseen tai -opetukseen osallistumisen helpompana kuin kuvitteli. Tämän takana on kuitenkin vuosien kehitystyö saavutettavuuden varmistamiseksi. ”Kun verkkoympäristössä toimimisen lähtökohdaksi otetaan saavutettavuus, voidaan tekniikan hallinnan sijasta keskittyä olennaiseen eli opetuksen tai valmennuksen sisältöön”, korostaa Uudenmaan kotoutumiskoulutusten pedagoginen avainhenkilö Marja Ahola. Ahola on yksi Arffmanin verkkopalveluiden tärkeimmistä kehittäjistä ja häntä konsultoitiin myös siitä, miten kaikki palvelut voidaan helpoiten siirtää verkkoon. Kun saavutettavuus on varmistettu, itse opetettavan sisällön ohessa sitten opitaan tekniikkaa; 72% asiakkaista koki oppineensa uusia asioita verkkoympäristössä toimimisesta.
Merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että kaikista asiakkaista lähes puolet piti itselleen jatkossakin luontevana tapana osallistua opetukseen tai valmennukseen lähi- ja verkkotapaamisten yhdistelmää. Valmennuspalveluiden asiakkaista tasan 50% kannatti pelkkää verkko-opetusta, 39% verkon ja lähitapaamisten yhdistelmää ja vain joka kymmenes piti lähitapaamisia parhaana tapana osallistua. ”Oleellista on pohtia, mikä on tarve. Palveluita ei kannata viedä verkkoon vain verkkoon viemisen ilosta, mutta oikealla yhdistelmällä verkkoa ja lähitapaamisia päästään parhaisiin pedagogisiin ratkaisuihin,” kommentoi Verkkokoton tiiminvetäjä ja verkkopedagoginen tuki Samu Heikinmatti. Heikinmatti oli avainroolissa opettajien tukena lähikotoutumiskoulutusten verkkoon viemisessä.
– Olen ylpeä siitä, miten nopeasti opettajamme ottivat haltuun verkko-opetuksen välineet ja osoittivat olevansa avoimia uusille haasteille. Opettajat olivat hankalassa välikädessä, sillä saadakseen opiskelijat uskomaan, että opetus voi onnistua verkossa, oli heidän ensin itse uskottava siihen, kommentoi palvelujohtaja Tiia Posa.
– Jos yritys pyrkii markkinajohtajaksi, vain järjestelmällisellä tutkimus- ja kehitystyöllä voidaan synnyttää uusia innovaatioita. Arffmanilla panostetaan dataan ja tiedolla vaikuttamiseen, se on yksi strategian tärkeimmistä osa-alueista. Ilman TKI-toimintaa ei voida luoda kestäviä ratkaisuja asiakkaille ja muuttaa näitä ratkaisuja liiketoiminnaksi. TKI-toiminta on loppumaton prosessi, jonka kautta yritykset voivat luoda nahkaansa uudelleen ja pysyä elinvoimaisina muuttuvissa toimintaympäristöissä, tiivistää Zafar.
Like all other businesses, Arffman is trying its best to solve issues and problems related to language learning and integration issues in Finland. However, companies reach a stage when they need to look for partners, helpers, and idea generators to collaborate with them to enhance the customer experience and introduce new products/services to the market. As Walter Payton once said, “We are stronger together than we are alone.”
Do Stronger Together and the concept of Open Innovation have the same core concept or not? Henry Chesbrough proposed the term ‘open innovation’ in 2003 in his book Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Nevertheless, this concept had existed since the 1960s, though today, ever-changing market dynamics, digitalization and survival of the fittest have made it relatively more important, leading to intercompany collaborations and mergers at different levels.
The work culture and approach of companies has changed in today’s fastest-growing markets. All growing companies are more and more open towards their business models and collaborating with different types of partners such as SMEs, MNCs, and educational and research institutes. Companies are also ready to pick up ideas from their employees in various departments, shaping them in-house or taking help from externally available resources. Google is one of the most successful flagship examples of open innovation – it develops products in collaboration with its employees and external partners. The continuous learning and inquiry process within such companies helps them in identifying ideas and transforming them into great innovations. All participating bodies have benefited from these open collaborations, whether employees, researchers, external providers or small and medium-sized companies.
Open innovation and new ideas
Not a single organization or individual can claim that they will remain innovative forever. This is because generating innovative ideas is not something that can be patented. Apple’s innovation system is one of the great examples of bringing repeated innovations to the market. How have they achieved this? The answer is simple – Apple’s company culture, structure and hierarchy have been so easy-going that from the beginning everyone could convey their ideas to management and later the organisation really listened to potential ideas for future product development. Can it also be arguable that the open innovation culture has always provided successful results? The answer is Not Really – it may be the case that out of 10 ideas, nine might lose money and resources but the remaining one idea might reap so much profit in terms of intellectual property and capital that any lost money and resources in the other nine are insignificant. Patent issues still exist and companies need to find an acceptable solution for all contributors. However, this should not slow down the process of collaborating, connecting and developing together.
Sustainable and Eco-Innovations
When companies were innovating independently in-house and launching innovative products on the market, eventually many have faced the question of how environmentally friendly and sustainable these products were. However, collaboration in open innovation settings always poses similar challenges for the external partners or possible organizations during the development stages regarding what is sustainable and good for the environment. This collaboration can eliminate all possible environmental challenges that can possibly harm the growth of an innovative product or service.
Arffman – Barona: really stronger together?
In the Arffman and Barona collaboration, things are not very different either from the concept of Open Innovation. Both companies are trying to complement each other to solve the challenges faced in their respective markets. In today’s challenging business environment, companies have to react quickly and wisely enough to capture opportunities. Companies have to think out of the box and innovate 24/7 otherwise their competitors will be the winners. When companies are stronger together, this not only means making huge profits together, it also means spending a portion of it wisely on R&D and innovative solutions. The continuous collaboration between Arffman and Barona along with other partners employing the open innovation concept will definitely lead to new innovative services, products, and discoveries faster than if working alone or independently. Additionally, open innovation not only means capturing a share in markets, it also means developing an open culture in collaborating organisations so they can maximise productivity internally. This will also speed up new service and product deliveries in the market.
At the end of the day, Arffman and Barona should remember the great values that made them successful, and by sharing them in an open environment with other external partners, great things will definitely happen in the future. The best ending of this article could be also the thought of Walter Payton: “If you forget your roots, you’ve lost sight of everything.”
As Coach and Business Coordinator of Arffman, Afnan contributes to Customer Service and Business Innovation possibilities, and the Research-based analysis. Follow Afnan (twitter.com/afnan_khann)
Muutama viikko sitten minulta kysyttiin, miksi olen tullut töihin Arffmanille ja pysynyt täällä. Olisi ollut helppo vastata syiksi luottamus, vapaus, mahdollisuudet ja mahtava työyhteisö. Ovatko ne kuitenkaan asioita, joita suomen kielen FM Raisa olisi kuunnellut kymmenen vuotta sitten? Silloin olin töissä oppilaitoksessa ja kilpailutusten yhteydessä Arffmanin nimi nousi aina esille. Uhka häviämisestä ei kuitenkaan tuolloin ollut todellinen. Silloin en olisi uskonut, että joskus juhlin 5-vuotistyöpäivääni Arffmanilla.
Tasavertainen yksilöllisyys
Alkuvuodesta 2015 äitiysloma kolmannesta lapsesta oli päättymässä ja halu palata töihin oli kova, mutta hoitovapaalta ei noin vain palattukaan töihin, kun työmatka oli kasvanut tuhansiin kilometreihin. Kuin kohtalon sanelemana s2-opettajien sähköpostilistalta löysin työpaikkailmoituksen, jossa luki: Työtä voi tehdä mistä päin Suomea tahansa. Soitin Jari Arffmanille ja kysyin, voisiko töitä kenties tehdä myös Kiinasta. Olin asunut Pekingissä perheeni kanssa vuodesta 2012 ja muutto Suomeen ei ollut lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Tein todella töitä, että sain paikan. En tiennyt verkko-opettamisesta mitään, joten puutteet kokemuksessa oli korvattava realistisilla visioilla. Lähetin ennen rekrytointipäätöstä esityksen siitä, miten koulutus minun nähdäkseni voisi toteutua. Minulla ei ollut muuta kuin vahva mielikuva, että haluan tehdä verkossa kaiken, mitä olin tehnyt luokassa, eikä pienintäkään pelkoa tekniikan suhteen – edes rajoitetun verkkoyhteyden maassa. Parempaa aisaparia sille matkalle ei olisi voinut olla kuin saavutettavan verkkopedagogiikan moniosaaja Marja Ahola.
2015 matkustin Suomeen arvioimaan Yleisiä kielitutkintoja. Hotelli Alban aulakahvilassa Jari perehdytti minut taloon, ja samalla arviointikäytävillä kuohui. Arffman oli voittanut isosti kilpailutukset pääkaupunkiseudulla ja konsulttiopettajat, kuten minä ja Marja, veivät oikeiden opettajien työt. Vaikka tiesimme osaamisemme ja pätevyyksiemme tason, en hirveästi huudellut tuona viikonloppuna uuden työnantajani nimeä.
Jatkuva kehittäminen
Verkkokoto syntyi, kasvoi ja muutti muotoaan. Sain ja saan tehdä töitä huippupedagogien kuten Samu Heikinmatin ja Sanna Koiviston kanssa, sekä uravalmennuksen rautaisten ammattilaisten kuten Anna-Leena Atkinsonin ja Heidi Turusen kanssa. Me kehitimme toimintaa (usein yötä myöten), mutta samalla kehityimme itse. Meillä oli oma opettajakorkeakoulu, jaoimme kaiken. Seurasimme toistemme oppitunteja, annoimme palautetta, jaoimme ideoita ja tekemistä. Jälkikäteen katsoen tekemisemme oli lähes maanista, mutta halu onnistua ja tekemisen into ajoi kaiken muun edelle. En malta odottaa sitä, että Anita Hartikainen saa tutkimuksen keinoin sanallistettua kaiken tekemisemme.
2016 yritys aloitti muodonmuutoksen. Toimitusjohtajaksi valittiin Jouni Lukkarinen. Muodonmuutos alkoi näkyä myös muille keväällä 2018, kun nimestämme poistui Consulting Oy. Olemme lyhyesti ja ytimekkäästi Arffman. Arffman halusi karistaa pois konsultoinnin, joka ei enää kuvannut toimintaamme. Logon ja nimen muutosta suurempi ja huomattavasti hitaampi on aina yrityskulttuurin muutos. Tämän Jouni tiesi ja johtaa sitkeästi ja päämäärätietoisesti myös kulttuurin muutosta.
Jatkuvuus
Osa muutosta oli myös minulle vuonna 2017 soitettu puhelu, joka tuli Taiwanin aikaa kello 22.00. Minua pyydettiin Verkkokoto-tiimin esimieheksi. Työsuhteeni aikana olin jo ehtinyt muuttaa kahdesti: Pekingistä Shenzheniin ja Shenzhenistä Taipeihin, yhteensä yli 3000 kilometriä. Aikaeron, perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina ollut helppoa. Joustimme kuitenkin molemmat aina tarpeen tullen, sekä minä että työnantaja. Olin tyytyväinen työhöni ja työnantajaani, mutta jouduin ensimmäisen kerran tosissani punnitsemaan sitoutumistani. Meidän tiimimme oli kruunun jalokivi ylittäessään kaikki odotukset ja siitä tiimistä haluttiin pitää huolta. Minun tehtäväni olisi siis luoda edellytykset tiimin loistolle. Uudessa roolissa saisin entistä isommin kehittää sekä toimintaa että itseäni. Työnantajani oli sitoutunut minuun, mutta jouduin kysymään itseltäni useasti, kuinka sitoutunut minä olen Arffmaniin. Minulla oli jalka koko ajan oven välissä omassa yrityksessäni, Gimarassa. Gimara oli saanut alkunsa, koska työtunnit Arffmanilla eivät riittäneet siihen kaikkeen, mitä halusimme Marjan kanssa tehdä. En kuitenkaan voinut kieltäytyä tilaisuudesta kehittyä täysin uudessa työssä esimiehenä ja vastuunkantajana.
Lupausten pitäminen
Tätä kirjoittaessani olen ollut Arffmanin riveissä yhteensä viisi vuotta. Tiimissäni on yksitoista paitsi muodollisesti myös käytännön työssä pätevyytensä osoittanutta suomen- ja ruotsin kielen opettajaa, neljä uravalmennuksen huippuammattilaista – ja niin, opettajia ja valmentajia seitsemästä eri maasta. Tiimiläiseni ja minä olemme asuneet työsuhteen aikana yhteensä kahdeksassa eri maassa, puhumattakaan niistä paikoista, joissa itsekin olen väliaikaisesti opettanut tai tehnyt töitä viikon tai kaksi. Tasavertainen yksilöllisyys on minulle tärkein tekemistämme ohjaava arvo ja uskon sen näkyvän niin työntekijöillemme kuin asiakkaillemme. Uskon vahvasti diversiteettiin kaikessa tekemisessäni.
Tänä vuonna olemme aloittaneet verkossa latinalaisia aakkosia vahvistavan ryhmän, vain koska tiedämme jo, että luku- ja kirjoitustaito ei ole edellytys verkossa opiskelulle. Maaliskuussa alkoi ruotsinkielinen verkkokoto ja toukokussa starttaa Suomi-hubi, jonka juuret juontavat Gimaraan ja jota voisi kuvailla moderniksi tavaksi kotoutua ja oppia suomea verkossa. Jatkuva kehittäminen on minulle elinehto. Kaiken voi tehdä paremmin.
Yritysten (ja yhteiskunnan) on pystyttävä muuttamaan kumisaappaat kännyköiksi ja kännykät langattomiksi yhteyksiksi. Se luo jatkuvuutta ja pitää elinvoimaisena. Meidän on paitsi pystyttävä ennakoimaan, millainen on kotoutumisen ja työllisyyspalveluiden tulevaisuus, myös vaikutettava siihen. Etenkin nyt, osana Baronaa, voimme olla asiakkaillemme paras polku työhön.
Monipolvinen vastaukseni kysymykseen on, että Arffmanille tullessani voitin ennakkoluuloni, kyseenalaistin ajatusmallini ainoasta oikeasta tavasta hoitaa kotoutumista pitkissä koulutusputkissa ja samalla rakensin uutta. Luottamuksessa ja kannustavassa ilmapiirissä on helppo kasvaa ja kukoistaa. Työnantajani on pitänyt lupauksensa minulle ja minä työnantajalle. Kun aloitin työt, minun lupaukseni opiskelijoille oli, että he voivat verkossa oppia yhtä hyvin kuin luokassa. Nyt teen lupaukseni ELYille ja muille yhteistyökumppaneille, asiakkaillemme ja sinulle, opettaja tai valmentaja. Minun työni on varmistaa jatkuvuus, joka mahdollistaa jatkuvan kehittämisen. Minun työni on varmistaa sinulle ja asiakkaillemme työ- ja oppimisympäristö, joka on on tasavertainen, mutta yksilöllinen.
Emme ole valmiita, emmekä täydellisiä, emmekä sellaisiksi edes pyri. Olen ylpeä siitä, että olen töissä Arffmanilla.
Raisa Haikala
Suomen kielen opettaja ja palvelujohtaja
Arvomme ohjaavat päivittäistä työskentelyämme. Olemme määritelleet yrityksemme koko henkilöstön kanssa yhteiset arvot, jotka ovat lupausten pitäminen, tasavertainen yksilöllisyys, jatkuva kehittäminen ja jatkuvuus.
Peris Wairimu ja hänen tekemänsä Missä/mistä/mihin -liikennevalokakku. Ensimmäinen livetapaaminen verkkoryhmän kanssa Lapissa 2016.
Raisa ja Marja ICERI2019-konferenssissa Sevillassa
Mitä tapahtuu, kun maailma melkein pysähtyy ja kaikki livetapaamiset perutaan? Otetaan yhdessä hieman suurempi digiloikka ja jatketaan online.
Meillä Arffmanilla on otettu digiloikka jo etukäteen. Meillä on pitkät ja ansiokkaat perinteet verkon yli toteutettavissa, reaaliaikaisissa palveluissa, joissa työntekijämme voivat kohdata asiakkaansa kuten luokassa – mutta ilman tartuntariskiä. Meillä on hyvät välineet ja selkeät toimintamallit, joiden lähtökohtana ovat pedagoginen ja tekninen saavutettavuus, mikä tarkoittaa, että voimme toteuttaa palveluitamme myös asiakkaille, joilla ei ole vahvoja IT-taitoja. Kun Eurooppa ja Suomi näyttivät ajautuvan lähemmäksi koronaepidemiaa, niin me Arffmanilla lähdimme ratkomaan tätä haastetta välittömästi seuraavin askelmerkein:
1) Välitön päätös jo viime viikolla että tulemme viemään kaikki meidän palvelut verkkoon, jotta ehkäisemme viruksen leviämistä.
2) Heti maanantai-aamuna koko talon laajuinen organisoitu tuki, että myös heillä joille verkko-opettaminen ei ole tuttua, on työvälineet selvillä ja hyvä fiilis tehdä työtään.
4) Jatkuva viestintä ja panostus johtajuuteen – kriisitilanteissa se korostuu.
5) Joka aamuiset koko henkilöstön verkkotapaamiset klo 8 ja iltapäivisin klo 15:30 esimiestiimin verkkotapaaminen, jossa päivän tavoitteet, haasteet ja onnistumiset käydään yhdessä avoimesti läpi.
6) Palvelua tilaavien asiakkaiden läpinäkyvä tiedottaminen, että olemme täydessä valmiudessa tuottamaan palveluita poikkeustilanteessa verkon yli.
Näillä keinoilla veimme muutamassa päivässä yli 70 ryhmää ja 1500 oppilastamme verkkoon ja loimme 100 kouluttajallemme selkeän toimintamallin, kuinka taklaamme koronan yhteistyöllä. Näitä kokemuksia tulemme kertomaan tarkemmin ensi viikolla, olethan kuulolla!
Aloitan päiväni venyttelemällä uutisia katsellen. Päiväni ovat yleensä kiireisiä, mutta yritän pitää elämäntapani mahdollisimman terveellisenä ja tasapainoisena, siksi ravitseva aamiainen on yksi niistä asioista, joita en jätä väliin. Normaaliaamuina mieheni vastuulla on puuron keitto, keskittyessäni itse avokadoleipiin – rakastan suomalaista ruisleipää!
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Minulla on markkinoinnin tutkinto ukrainalaisesta yliopistosta. Olen kokenut myynnin ja markkinoinnin ammattilainen ja olen toiminut myös yrittäjänä. Sosiaalisen median kasvun myötä olen syventynyt enemmän digitaaliseen markkinointiin ja sosiaalisen median hallintaan.
Muutettuani Suomeen 2018 pääsin Arffmanin kotoutumiskoulutukseen. Suomen kielen opiskelun lisäksi kotoutumiskoulutukseeni sisältyi myös työharjoittelujaksoja. Sain tilaisuuden suorittaa työharjoitteluni Arffmanin Koto-SIB -projektin parissa toukokuussa 2019. Tehtäviini kuului sosiaalisen median kanavien hallinta ja sisällöntuotanto. Harjoitteluni jälkeen sain Arffmanilta töitä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Sosiaalisen median vastuuhenkilölle on tärkeää olla 24/7 tietoinen siitä, mitä eri kanavilla tapahtuu.Aloitan työpäiväni tarkistamalla mitä Arffmanin sosiaalisen median kanavilla tapahtuu.Mikäli illan/yön aikana on tullut toimenpiteitä edellyttäviä kysymyksiä tai kommentteja, vastaan niihin mahdollisimman pian.Seuraavaksi tarkistan uutiset ja ajankohtaiset aiheet, jotka liittyvät yritykseemme tai alaamme.
Käytän työssäni erilaisia analyysityökaluja yrityksen sosiaalisen median näkyvyyden seurannassa. Analyysitietoja tarvitaan esim. seuraavan kampanjan strategian luomisessa, joka on myös osa työtäni.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?
Tullakseen sosiaalisen median asiantuntijaksi on oltava valmis kehittämään itseään jatkuvasti. Olen ketterä oppija eli sisällytän oppimismahdollisuuksia työtehtävieni lomaan voidakseni tulevaisuudessa työskennellä entistäkin tehokkaammin.
Maahanmuuttajana minun on kehitettävä myös suomen kielen taitoani voidakseni tehdä työtäni paremmin eli pelkästään substanssiosaamisen eli sosiaalisen median taitojen kehittäminen ei kohdallani riitä. Unelmoin ajasta, jolloin puhun suomea ajattelematta sen tarkemmin miten jokin sana kuuluu taivuttaa.
Ketä ihailet ja miksi?
Tietenkin voisin luetella ihmisiä, jotka muuttivat historiaa ja ovat esimerkiksi keksineet jotain merkityksellistä. Haluan kuitenkin ajatella asiaa lähempänä omaa elämääni. Arvostamme ja ihailemme ihmisiä, jotka vaikuttavat elämäämme tavalla tai toisella elämämme eri vaiheissa. Siksikin omat vanhempani ovat olleet minulle ne kaikkein tärkeimmät ja ansaitsevat kunnioitukseni. Ja nyt mieheni, ystäväni ja elämänkumppanini – olen suhteestamme hyvin onnellinen ja kiitollinen.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Muutettuani Suomeen aloitin elämäni tavallaan alusta. En osannut kieltä, minulla ei ollut työtä tai ystäviä, vain mieheni vierelläni. Nyt juhlimme vuoden 2020 alkua ja minulla on työ, jota rakastan. Saan työskennellä monikulttuurisessa yrityksessä, joka tekee merkityksellistä työtä ihmisten työllistämisen saralla. Minulla on esimies, joka uskoo minuun ja antaa mahdollisuuksia kasvaa – vaatien paljon työtä omalta osaltani. Minusta on myös erittäin palkitsevaa ja onnekasta nähdä työmme positiivinen vaikutus ihmisten elämässä.
Onko sinulla jotain vinkkejä heille, jotka muuttavat Suomeen?
Muutto ulkomaille ja usein samalla kaiken alusta aloittaminen uudessa maassa on yksi pelottavimmista, mutta myös jännittävimmistä seikkailuista. Uusi ympäristö testaa ja tekee samalla vahvemmaksi. Kiusallisia ja usein naurettaviakin tilanteita tulee eteen jatkuvasti – esimerkiksi suomalaiset sanat, joissa yhden kirjaimen muutos vaihtaa sanan merkityksen kokonaan. Uusien ystävien löytäminen ja työpaikalle sopeutuminen voi olla aluksi hankalaa, mutta periksi ei kannata antaa. Itseluottamus lisääntyy mukavuusalueelta poistumalla ja vaikeudet voittamalla.
Uudessa maassa uutta elämää aloittaessa, on mahdollisuus joko jatkaa aiempaa uraa tai muuttaa suuntaa kokonaan. Ei kannata pelätä verkostoitumista eikä etenkään eteen aukeaviin mahdollisuuksiin tarttumista ja vaikkapa vapaaehtoistyöhön panostamista. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen tarkoittaa enemmän kuin pelkän kielen ymmärtäminen. Hyödynnä siis ympäristösi tarjoamia mahdollisuuksia ja ole avoin uusille urille.
Työstimme tarinoiden tueksi Verkkokoton kvantitatiivisen raportin ajalta 4/2015 – 6/2019. Se sisältää tietoa 329 opiskelijasta, jotka ovat suorittaneet joko koko kotoutumiskoulutuksensa tai osan siitä verkossa. Koulutusta toteutettiin tänä aikana seitsemällä eri ELY-alueella ja 130 paikkakunnalla ympäri Suomen. Eniten oppilastyöpäiviä käytettiin Lapissa ja Pohjois-Karjalassa, joissa oli myös määrällisesti eniten opiskelijoita.
Koulutukseen osallistuneista suurin osa, 64%, oli naisia ja 42% opiskelijoista oli syntynyt 1980-luvulla. Äidinkieliä oli yhteensä 48, joista suurimmat kielet olivat venäjä (24%), arabia (15%) ja thai (11%).
Työharjoittelupaikoista 57% oli yksityisellä sektorilla ja joka kolmannella (33%) oli koulutuksen päättyessä työ- tai opiskelupaikka. Negatiivinen keskeyttämisprosentti koulutuksissa oli 3. Keskeytysten syyt olivat muutto pois Suomesta, terveydelliset syyt, poissaolot (4 keskeytystä) ja se, ettei saa Kelan tukea opintojen aikana. Opiskelemaan päässeistä joka neljäs (27%) aloitti ammatillisessa koulutuksessa ja lähes joka viides (19%) aloitti koulutuksen korkeakoulussa tai yliopistossa.
Kaikista koulutukseen osallistuneista (mukaan lukien keskeyttäneet tai 1-2 moduulia opiskelleet) 36% saavutti vähintään kotoutumiskoulutuksen tavoitetason B1.1. Vähintään 200 päivää verkossa opiskelleista tavoitetason saavutti joka toinen (52%).
Arffmanin Verkkokoton lähtökohtana on ollut saavutettavuus kielellisesti, pedagogisesti ja teknisesti. Koulutusta on järjestetty myös sekundäärisesti luku- ja kirjoitustaidottomille ja tietoteknisesti heikoille opiskelijoille. Verkko-opetus on reaaliaikaista vuorovaikutusta muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Työharjoittelupaikoilla käydään fyysisesti kuten perinteisissäkin kotoutumiskoulutuksissa ja opiskelijoita tavataan säännöllisesti lähitapaamisissa.
Pari viikkoa sitten sähköpostiini kilahti Lapin kuulumisia, mukana kutsu Kotona Suomessa -hankkeen seminaariin Rovaniemelle. Vilkaisu ohjelmaan toi pienen muljaisun sydänalaani: teemana oli verkkokotoutumiskoulutus ja meidät suurimpana ja laajimmalle levinneenä palveluntuottajana oli sivuutettu täysin. Arffmanin Verkkokoto on ollut käynnissä keväästä 2015, opiskelijoita yhteensä noin 400, opettajia töissä koko ajan kymmenkunta. Vaikka ymmärrän hankkeen tarkoituksen saada mahdollisimman monipuolisesti mukaan palveluntarjoajia, hankkeita, kuntatoimijoita ja kolmannen sektorin edustajia ympäri maata, en voinut olla ajattelematta, että meidän kanssamme ei haluttu leikkiä. Lisää vettä myllyyni sain keskustelusta suomenopettajien Facebook-ryhmästä, kun minulle tuntematon opettaja kertoi opettavansa Verkkokotossa. Mikäs minä sitä olen kommentoimaan, #Verkkokoto ei ole rekisteröity tavaramerkki.
Seminaariin osallistuivat minun lisäkseni Pohjoisen Suomen palvelujohtaja Olli Jääskeläinen ja verkkokotoutumiskouluttaja Anita Hartikainen, joka parhaillaan työstää väitöstutkimustaan opettamisesta verkossa. Seminaari oli erinomainen, ammattimaisesti toteutettu ja keräsi yhteen maantieteellisesti ja organisatorisesti vaikuttavan joukon kotoutumisen ammattilaisia. Inspiroiduin erityisesti Nafisa Yeasminin loistavasta puheenvuorosta Aim2Work-hankkeesta, joka käsitteli osuuskuntatoimintaa, yhteiskunnallisia yrityksiä sekä yleisesti yrittäjyyttä työllistymisen keinona. Kuuntelin mielenkiinnolla Axxellin Virva Muotkan ja Lappia Koulutus Oy:n Oili Huusko-Tuohinon esityksiä verkossa toteutettavista kotoutumiskoulutuksista pidätellen omistushaluani Verkkokotoon, johon kenelläkään ei ole yksinoikeutta. Kaikkialla tehdään hyvää ja tärkeää työtä, mutta en voi olla surematta kotoutumiskoulutusten pirstaloitunutta toteutusta ja liikesalaisuuksien taakse piilotettuja hyviä käytänteitä.
Kilpailutusten maailmassa pitkäjänteinen kehittämistyö on haastavaa, mutta mahdollista, kun yhteen on koottu Suomen parhaat tekijät, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja kunnialla siihen, mitä tekevät. Koulutusta aloittaessa parhaita käytänteitä etsittiin Australiasta asti ja silloin pieni, mutta osaava ja riittävän hullu tiimi yhdisti digin, pedagogiikan ja maahanmuuttajien kohtaamisen tavalla, jota kukaan ei uskonut mahdolliseksi. Kun hävisimme pari vuotta sitten hintakilpailussa omat Verkkokoton juuremme Lapissa, saimme onneksi jatkaa täysin uudenlaisella yhteistyön avauksella kolmen alueen yhteishankinnassa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Lisäksi käynnistettiin Verkkokoto Pirkanmaalla ja verkossa oppimista pilotoitiin myös Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kiitos verkkoon luottavien ostajien, työmme on saanut jatkuvuutta ja osaamista, jossa ongelmien listaamisen sijaan keskitytään ratkaisuihin.
Paljon tekoja, vähän puhetta
On aika puhua siitä, mitä olemme tehneet viimeisten vuosien aikana, sillä tähän asti olemme tehneet kädet savessa töitä. Some-temput, joista myös olen kuullut meitä syytettävän, syntyvät ilman puskemista niistä todellisista arjen ihmeistä päivittäisessä asiakastyössä ja tiiviissä etätyöyhteisössä. Niin, eikö olekin hullua, että minä ulkosuomalaisena olen löytänyt verkosta työyhteisön, joka on kuin toinen kotini? Yhtä kotonaan verkossa ovat myös opiskelijamme ja aina yhtä tervetulleita asuinpaikasta riippumatta.
Kotona Suomessa -seminaarissa saimme kuulla usean pienen paikkakunnan niukkuusinnovaatioista, joista suuremmat kaupungit saisivat ottaa oppia. Saimme kuulla yhteistyökumppaneidemme, kuten Rautalammin pakolaisohjaaja Karoliina Miskalan tai Nauvon pakolaisohjaaja Gudrun Degerthin kokemuksia ja ajatuksia kotoutumisesta pienille paikkakunnille. Myös me olemme levittäytyneet jo 128 paikkakunnalle ympäri Suomen. Mikäli maakunnissa on pelko, että istumme kehä kolmosen sisäpuolella tekemässä työelämäohjausta, se on turha. Työharjoittelujen ohjaukset, orientaatiojaksot ja lähiopetuspäivät pitävät kouluttajamme liikkeessä joskus viikkojen ajan. Niihin pienimpiin kyliin kun ei tosiaan mene kuin kerran päivässä bussi. Opettajamme ovat itsekin sijoittuneet ja kotoisin ympäri Suomea, puhumme levveetä savvoo ja lyhkäst turkku, mutta silläkään ei ole merkitystä, sillä kaikki me kohtaamme ihmiset ihmisinä. Paikallistuntemus helpottaa elämää, mutta yhtä lailla paikallinen verkkokotokouluttajamme oli Googlen varassa, kun piti etsiä kotikaupungin turvakotia opiskelijalle. Verkostot kun ovat aina ihmisten varassa, ei asuinpaikan tai organisaatioiden.
Verkkokoton opiskelijoiden 4/2015-6/2019 paikkakunnat kartalla.
Aasilla ajaa, älypuhelimella asioi
Seminaarin loppupuolella en voinut olla ajattelematta, että tämän päivän ongelmat on digitaalisuus jo ratkaissut. Me emme voi estää kaikkea muuttoliikettä, mutta digitaalisuus mahdollistaa ihmisten juurtumisen pieniin kyliin, sillä työ ja opiskelu voivat olla myös verkossa. Kuka tietää, ehkä juuri se Rautalammin syyrialainen keksii innovaation, jolla ratkaistaan Suomen pikkukylien autioituminen? Mitä Suomi voisikaan saavuttaa, jos uusnauvolaiset saisivat tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja työllistyä uudessa kotikunnassaan?
Seminaarin panelisteilta kysyttiin, mikä olisi tulevaisuuden haaveenne. Minun haaveeni yli 20 vuoden kotoutumiskoulutusten ja kahdeksan vuoden oman maahanmuuttajakokemukseni perusteella on, että lopetetaan hiekkalaatikkoleikit ja kotoutumisopettajien nokkapokka. Suomi on aivan liian pieni siihen, että hukkaamme varoja ja tehokkaita kotoutumisen keinoja samojen ongelmien uudelleenratkaisemiseen.
Polaris Kielipalveluiden toimitusjohtaja Cyrus Jebraeil kysyi seminaarissa, mitä etäopetukseen osallistuminen vaatii osallistujalta. Monet nyökyttelivät, että luku- ja kirjoitustaito pitää olla, kunnes Anita Hartikainen kertoi esimerkin sekundäärilukutaidottomasta thai-rouvasta, jonka ohjasimme verkkoon etänä ja joka oppi tukiopetuksen turvin luku- ja kirjoitustaidon puolessa vuodessa normaalin kotoutumiskoulutuksen ryhmän mukana. Jebraeil muotoili asian virkkeeksi, jota en koskaan tule unohtamaan. ”Luku- ja kirjoitustaidoton kaveri, aasilla ajaa ja älypuhelimella asioi.” Vain tämän ajatuksen sisäistämällä voi ymmärtää, kuinka suuresta muutoksesta neljännessä teollisessa vallankumouksessa onkaan kyse.
Even in our deep ocean, there are ecosystems at work with no light whatsoever down in the deepest portions of the oceanic abyss. – Alan Stern
The quote looks very simple but its meaning is as deep as the ocean. In the deepest oceans, many ecosystems are surviving with no light, which is also an indicator of hope. Developing a workable successful human ecosystem in any country is challenging especially when one has to incorporate people with different backgrounds, ethnicities, values and education levels. Nevertheless, it is possible, as many countries have achieved such a human-based ecosystem successfully. Many countries are still struggling to get to the point where people from different backgrounds bring added value to the work-life ecosystem.
Attracting and Retaining Skills in Finland
For the last two decades, Finland has attracted thousands of highly skilled professionals in the form of either students or direct employees in companies. However, not all professionals are able to integrate and form integral units in the Finnish work-life ecosystem.
In Helsinki Kasvua kansainvälisistä osaajista -seminar (29.8.2019) attracted number of key stakeholders to share their views. The seminar was very interactive with many insightful presentations, panel discussions and group discussions. I have raised many concerns on behalf of Arffman, personal life and research experiences in Finland for effective ecosystem development. Arffman is also one of the key players due to its vague experience with immigrant integration courses and training. Main point discussed was the work-life ecosystem to attract skilled professionals to Finland. However, Finland already has the best foreign background professionals in significant numbers, and the real need is to accommodate them effectively into the work-life ecosystem in Finland. At the same time, we can attract professionals from around the world if there are still a few areas in need.
Why is it important to use the existing talent in the ecosystem? The answer is simple: these professionals either have graduated from Finnish universities or due to their family ties to Finland they are well accustomed to the Finnish work and social environment. Finland also has invested a lot of resources in these professionals in the form of education and integration so it is time to utilize them for Finnish economic growth. On the other hand, these professionals are fully ready to serve Finland in trying their best to be employed and just need a little push in the form of an inclusive ecosystem that can support them.
Arffman has multi-disciplinary teams that play a vital role in many ways for successful development of such an ecosystem. We are ready to do our share in forming an inclusive international professional ecosystem to enable Finland’s progress in this respect with leaps and bounds.
When ideas fail, you reach a dead end of the alley.
When customers embrace the innovation, the alley opens up into a huge, broad avenue.
– Jeff Bezos-
Kun luodaan uutta, siihen on panostettava. Kun se todella on uutta, eikä uudelleen keksitty pyörä, siihen pitää laittaa kaikki paukut ja myös antaa itselleen lupa epäonnistua. Fail fast and proceed. Mitä ihmettä sitten tapahtui Arffmanin Koto-SIB:issä?
Koto-SIB on valehtelematta oman viisitoistavuotisen integraatiourani innovatiivisin projekti. Ehkä juuri siksi sen käynnistäminen meillä on ollut niin vaikeaa. Ennenkin Arffmanilla on kuitenkin ylitetty esteitä ja tehty tiiminä uskomattomia ponnistuksia, mutta ongelman ydin taisi kiteytyä siihen, että Koto-SIBiä ei nähty riittävän erilaisena muihin työllistämispalveluihin nähden. Työllistäminen on meidän alaamme, maahanmuuttajat ovat meidän suurin asiakasryhmämme – mikä voisi mennä pieleen? SIB:in potentiaali kyllä oli tunnistettu, mutta ylimmän johdon tahtotila ei siirtynyt operatiiviselle tasolle.
Tammikuun organisaatiomuutosten myötä sain silloiset kolme SIB-projektia johdettavakseni. Ensimmäiset tiimiytymisen askeleet oli jo otettu ja istahdimme saman pöydän ääreen Mannerheimintiellä. Tiimipäivässä puhuttiin, hiottiin, tunnistettiin ongelmia ja sitten palattiin sorvin ääreen. Yhdistävä tekijä kolmen projektin välillä oli oikeastaan vain verkossa toteutettavan suomen kielen opetuksen ohut lanka, jonka varaan yritimme yhteistyötä rakentaa. Maalis-huhtikuussa projektissa kävi suurkato, kun projektin viidestä työntekijästä kolme irtisanoutui. Myös asiakkaita oli vähän. Olin mielessäni tammikuussa antanut SIB:ille pari kuukautta armonaikaa, mutta sisu ei antanut periksi luovuttaa palvelusta, johon todella uskoin. Koin, että kaiken on muututtava.
Yksi asia johti toiseen ja kolmanteen. Tänä päivänä Arffmanin SIB-tiimille viestiä lähettävät joutuvat ehkä tavaamaan kerran tai kaksi sähköpostiosoitteiden nimiä: Karim Abdelaal, Marina Mgvdeladze, Iryna Hakkarainen, Afnan Zafar, Naran Namchancharoen, Ksenia Afanaseva ja tietysti projektimme sydän, Nila Hajizadeh. Taidamme muuten olla myös talon ainoa tiimi, jossa on kaksi tohtoria: Afnan Zafar ja Minna Uimonen, joka liittyy tiimiimme heinäkuussa. Myös Ilkka Posio jatkaa työllistyneiden suomen kielen parissa, vaikka siirtyykin syksyllä Verkkokoton puolelle.
Nyt, kun projektin aktiivista aikaa on jäljellä enää puolisen vuotta, tiedämme täsmälleen, missä seisomme. Soitimme valtavan määrän puheluita asiakkaillemme, kuuntelimme, mietimme, analysoimme, järjestimme dataa, mietimme taas, visioimme ja lopulta hioimme strategiaa. Valmentajilla on ollut alle kaksi kuukautta aikaa ottaa haltuun uusi työ, uudet asiakkaat, uudet tekniikat, uudet työkaverit ja uusi työkulttuuri ja samalla miettiä kuumeisesti yritysyhteistyötä, oikeanlaista ja oikeanaikaista ohjausta, etsiä nippelitietoa asiakkaille, sekä tehdä tämä kaikki piirun verran paremmin kuin muut.
Kahden kuukauden armonajasta tuli puoli vuotta ja katsomme toiveikkaana Koto-SIB:in seuraavia kolmea kalenterivuotta. Me teemme kaikkemme, että asiakkaamme työllistyvät ja ovat tyytyväisiä. Me ollaan ne, #VerkkoSIB.
