Henkilöstöltä kysyttiin ja mitä sitten tapahtui?

Pystynet samaistumaan tilanteeseen, kun sähköpostiisi kilahtaa henkilöstökysely, joka vie aikaasi vain 5 minuuttia? Ensimmäinen reaktio on yleensä lievä ärsytys; taas jotain jonninjoutavaa lomakkeen täyttöä, mikä ei johda mihinkään. Iso osa meistä lopulta sen kuitenkin täyttää – edellisessä Arffmanin henkilöstökyselyssä vastausprosentti oli 61, joka on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Euroopan unionin parlamenttivaaleissa. Oma tiimini oli vaalien Uusimaa, vähän keskiarvon yläpuolella 64%:lla. Henkilöstökysely onkin niitä harvoja tilanteita, joissa esimies voi saada numeraalista palautetta työstään. Kysely ja sen tulokset ovat minulle kuin työvoimapoliittisten koulutusten Opal, kädet täristen niitä voi lukea, iloita ja ärsyyntyä, ihmetellä ja ennen kaikkea: ottaa opiksi.

Henkilöstökokemus kokonaisuudessaan eli kaikkien kysymysten kokonaisuutta mittaava keskiarvo on erinomainen: 4,1/5,0. Itse asiassa olemme henkilöstökokemuksen kaikissa viidessä pääkohdassa hyvällä tasolla (3,6-4,2), organisaatioon ja ilmapiiriin liittyvien tekijöiden hipoessa erinomaisen tason rajaa. Olen erittäin iloinen itse, että omat tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä inspiroivassa johtamisessa ja kulttuurissa sekä hyvässä esimiestyössä ja yksilöiden kehittämisessä. Molemmat ovat omaa sydäntäni lähellä ja ykkösprioriteetteja työssäni. Sen sijaan yksilöiden hyvinvoinnissa ja työkyvyssä jään alle yrityksen koko keskiarvon, mikä tietysti on hälyttävää. Tunnistan tämän piirteen omassa persoonassani. Olen työssäni nopea, minulla on valtavasti energiaa ja hyvä draivi, se voi joskus heijastua tiimeihin liikana vaativuutena ja suorituskeskeisyytenä. Nopeampi, parempi, vahvempi on aina tavoite, mutta huippu-urheilijakin tarvitsee leponsa. Akkuja pitää ladata säännöllisesti ja esimieskin voisi näyttää siinä esimerkkiä sammuttamalla puhelimet ja sähköpostit loman ajaksi.

Tarkastelemalla väittämien yhteenvetoja paljastuu muutakin esimiehen persoonasta. Suurimmat erotukset keskiarvoon ovat kohdallani parempien toimintatapojen löytämisessä (yli puoli prosenttiyksikköä edellä keskiarvoa), oman työn kehittämisessä yrityksen tavoitteita edistävässä suunnassa sekä siinä, että mahdollistan tiimieni onnistumisen työssään. Parantamisen varaa reilusti on taas siinä, että perustehtävä tuntuu olevan vielä hukassa monella, oma keskiarvoni oli 0,36 yksikköä alempi kuin yhtiön keskiarvo. Jälleen tunnistan itseni: Jos minä olen tämän asian ehtinyt jo valmiiksi miettiä, miten voi olla, ettet vieläkään osaa lukea ajatuksiani?

Yksi yrityksen kehittämisen kannalta tärkeimmistä tuloksista on todennäköisyys sille, että työntekijä suosittelee yritystä työnantajana. Suosittelijoiksi lasketaan ne, jotka arvioivat asteikolla 0-10 suosittelutodennäköisyytensä tasolle 9-10, neutraaliksi tasot 7-8 ja kaikki tämän alle lukeutuvat arvostelijoihin. Toisin sanoen tässä luvussa on haastavaa pärjätä. Arffmanin tuloksissa kuitenkin jopa 70% lukeutuu joko neutraaleihin tai suosittelijoihin ja lähes joka kolmas meistä olisi valmis suosittelemaan Arffmania työnantajana.

Paljonko sitten yksittäinen esimies voi vaikuttaa koko yrityksen henkilöstötyytyväisyyteen? Tietysti sydäntäni lämmittää, että tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä, mutta samalla tiedän, että esimiestehtävissä työskentelevien kollegoideni rivit näyttävät erilaiselta heidän kiriessä ohitseni niissä osioissa, joissa tunnistan omat heikkouteni esimiehenä. Positiivisten tulosten taustalla vaikuttanee myös vuosina 2017-2018 toteutettu Valmentavan esimiehen ohjelma ja edelleen jatkuvat säännölliset esimiesten sparraustilaisuudet.  Yhteistyössä kyse ei ole omien huonojen puolien tasoittamisesta, vaan toisten parhaiden puolten vahvistamisesta ja hyödyntämisestä. Parempi yhdessä kuin erikseen.

Matka jatkuu nopeammin, korkeammalle, rohkeammin.

– Raisa Haikala, palvelujohtaja