Arffman – Osaaminen Näkyviin, Osa 3
- Blogi
- |
- 08.09.2021
Kerro meille, kuka olet?
Olen Tiina, mustalla huumorilla varustettu mahdollistaja, uteliaasti uusiin tilanteisiin heittäytyjä, muutoksiin sopeutuja ja unelmien toteuttaja.
Olen identiteetiltäni myös paluumuuttaja, sillä olen asunut vuosia ulkomailla, pisimpään Sveitsissä, Hollannissa ja Italiassa. Tietty juurettomuus on elämässäni läsnä. Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, vastaan usein “en mistään”. Syntynyt olen kuitenkin Tukholman kupeessa Södertäljessä, oppivelvollisuuteni suoritin Lahdessa ja yliopisto-opintoihin päädyin Jyväskylään.
Ulkomailla huomasin evakkoperinnön olevan suhteellisen yleinen monien ulkosuomalaisten taustalla. Ehkä esivanhempiemme trauma kodin jättämisestä taakse on jättänyt sukupolviemme ketjuun paljon syvemmän vaikutuksen kuin osaamme ajatellakaan.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Haaveilin lukioaikana luovan alan opinnoista kuten arkkitehtuurista, vaatesuunnittelusta, tai mistä tahansa luovasta alasta missä kolmiulotteisesta hahmotuskyvystä, uuden luomisesta ja matemaattisesta ymmärryksestä olisi ollut etua.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen lähdin Italiaan, koska halusin imeä käsittämättömän kulttuurimaan luovaa ilmapiiriä ja ammentaa ideoita urasuunnitelmiini. Palattuani Suomeen olimme syöksymässä syvään lamaan, joten päästyäni pitkän matematiikan papereilla Jyväskylän yliopiston matemaattisluonnontieteelliseen tiedekunnan opiskelijaksi, valitsin sosiaalisesta paineesta turvallisimman koulutusvaihtoehdon. Kuulun toisin sanoen siihen ikäpolveen, jonka urasuunnitelmiin 90-luvun lama vaikutti vahvasti. Sama kohtalo on monilla nuorilla niin finanssikriisin, kuin nyt koronakriisin aikana.
Laman johdosta en pitänyt kiirettä valmistumisen kanssa, vaan opiskelin pääaineeni puu- ja paperikemian lisäksi kaikkea kiinnostavaa, kuten ympäristöjohtamista, -suojelua ja kieliä. Tällä hetkellä on erityisen kiinnostavaa seurata metsäteollisuussektorin vihertymistä ja alalle uusia innovaatioita kehittäviä yrityksiä, kuten Spinnovaa.
Valmistuttuani 1998 pääsin heti töihin StoraEnson Kaukopään tehtaille osaamisen kehittämisen työtehtäviin. Se oli tärkeä merkkipaalu urani suunnan muotoutumisessa. Esimieheni näki vahvuuteni ja antoi minulle selkeän vision ja täysin vapaat kädet toteuttaa koko tehtaan kattavan oppimissisällön haluamallani tavalla. Pääsin tekemään luovaa työtä, verkostoitumaan, selvittämään, tutkimaan, kartoittamaan ja toteuttamaan sieluni kyllyydestä!
Kun seuraavassa tehtävässäni Kirkniemen paperitehtaan ammattitutkintolaisten parissa kehoitettiin hankkimaan ammatillisen opettajan pedagoginen pätevyys, huomasin suorittavani työn ohessa sen lisäksi myös näyttötutkintomestarin pätevyyden. Lisäksi olin hankkiutunut Helsingin teknilliseen yliopistoon (nyk Aalto yliopisto) it-alan muuntokoulutettavaksi. Ei minusta koodaria tullut, sen sijaan uppouduin opiskelemaan hetkeksi työpsykologiaa alan johtavien tutkijoiden innoittamana. Mm ketterän oppimisen termin lanseerannut Leenamaija Otala teki jo silloin vuosituhannen vaihteessa minuun suuren vaikutuksen ajatuksillaan osaamisen kehittämisestä työn ohessa.
Mitkä ovat sinun omat vahvuutesi ja kuinka olet ne tunnistanut?
Vahvuuteni ovat oma-aloitteisessa ja kehittämään pyrkivässä työskentelyssä. Olen utelias ja intohimoinen uuden oppija ja tarinoiden metsästäjä. Haluan nähdä metsän puilta, hahmottaa suuria linjoja.
Väitän minulta löytyvän myös systeemistä hahmotuskykyä. Koen olevani yhteyttäjä, niin kuin Perttu Pölönen kirjassaan ”Tulevaisuuden identiteetit” määrittelee ihmisen, joka ymmärtää syy-seuraus suhteet. Jos jokin asia jumittaa ihmisellä, työprosessissa tai laitteella, haluan ottaa selvää taustoista. On turha puskea väkisin käärmettä piippuun, jos ei tiedä tarpeeksi taustoja, tai hahmota prosessin heikkoja nivelkohtia. Haluan kartoittaa mikä osa systeemistä ei toimi ja pureutua korjaamaan se. Valmennustyön näkökulmasta esimerkkinä vaikkapa mielenterveysongelmista kärsivä työnhakija-asiakas. Jos valmennettava ei ole terveydentilaltaan sellaisessa kunnossa, että kykenisi töitä hakemaan, tai saamansa työpaikkaansa pitämään, pitää ensin pyrkiä hoitamaan terveysasiat kuntoon.
Monissa palautteissani ja suosituksissani on mainittu myös sanat välitön ja rohkea. Uskon niiden näkyvän pelottomuudessani ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, eli verkostoitumiskyvyssäni. En osaa ajatella, että olisin jotenkin vähäpätöisempi kuin joku hierarkisesti korkeammalla pallilla istuva henkilö (liekö karjalalaisperimällä tähän vaikutusta). Jos johtaja haluaa istua norsunluutornissa, kertoo se enemmän hänestä kuin muista.
Minkälaisen prosessin olet käynyt läpi löytääksesi omat vahvuutesi?
Vahvuuteni ovat selvinneet minulle vuosien varrella erilaisia asioita kokeilemalla ja omaa toimintaani reflektoimalla. Esimerkiksi opiskeluaikoina hankkiuduin kolmeen otteeseen ulkomaille työharjoitteluun – kahdesti Italiaan ja kerran Tsekkeihin. Halusin hypätä tavallaan yhä uudestaan ja uudestaan tuntemattomaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ne reissut opettivat paljon, eniten omista vahvuuksistani. Uskon resilienssitasoni olevan tavanomaista vahvempi. On sitä sen verran elämän varrella testattu.
Olen käynyt lukuisia kertoja myös työnhakuun liittyvissä henkilöarviointitesteissä. Erityisesti eräs rekrytointipsykologi avasi silmäni. Kysyin häneltä palautetta, tultuani hylätyksi eräässä hakuprosessissa. Hän antoi minulle ammattilaisena ehkä parhaat neuvot urani kannalta. Hän valaisi minulle tien uusille urille, samoin kuin oli tehnyt ensimmäinen esimieheni StoraEnsollakin. Heidän molempien mukaan minun kannatti hankkiutua asiantuntijatehtäviin, missä pääsen kehittämään, ideoimaan ja vaikuttamaan asioihin. Liiallinen kontrolli ja ylhäältä päin annetut tehtävät ja rutiinit ovat myrkkyä, sen sijaan vapaus tuo mukanaan vahvan vastuunkannon. Uskon olevani siinä tehtävässä parhaillaan.
Mielenkiintoni ja motivaationi pysyvät yllä kun ympäristö ja tehtävät kehittyvät sopivalla tahdilla. Arffman on ensimmäinen pidempi työsuhteeni. Osasyynä varmastikin se, että tällä alalla ei totisesti pääse kyllästymään. Toki meilläkin on rutiinitehtäviä, mutta on pitkälti itsestä kiinni, että työtehtävät pysyvät mielekkäinä ja mielenkiintoisina. Joka päivä voi oppia uutta, jos sen vain osaa ottaa vastaan.
Nykyisen tehtäväni luonne on hyvin pirstaleinen auttaessani valmentajakollegoitani tekemään työnsä mahdollisimman hyvin. Valmennettavia tavataan verkossa, ja vaikka näin tehtiin monissa palveluissamme jo ennen koronaa, ovat määrät ja valmennuksen vaikuttavuutta edistävät työkalut ja -alustat nyt aivan eri luokkaa. Normaalin valmennustyön lisäksi valmentajan pitää hallita työkalut – kuten ForeAmmatti ja olla niissä asiakkaan lähin it-tuki ja -turva. Moni valmennettava on tehnyt huikean digiloikan korona-aikana. Tässä loikassa on valmentajillamme ollut suuri rooli.
Millaista työkalua käytät asiakkaiden osaamisen näkyviin tuomisessa?
Suosin visuaalisia työkaluja, jotka auttavat prosessimaisessa ajattelussa. Tästä syystä työkalupakkini ehdoton suosikki on Lootuskukka. Sitä käytetään perinteisesti ideointityöpajoissa mm. palvelumuotoilussa, mutta olen tuonut sen osaksi oman osaamisen tunnistamista. Toki joillekin asiakkaille matriisitaulukko on enemmän mieleen, mutta siinäkin lootuskukkaa kannattaa käyttää alkuun ajattelun aktivoinnin välineenä:
Lootuskukka -menetelmää käytetään ideointityöpajoissa, mistä olen ottanut sen osaksi osaamisen tunnistamisen valmennuksiani. Erityisen hyvin menetelmä toimii ryhmätyöskentelyssä, mutta auttaa tuottamaan sisältöä jonkin aiheen ympärille myös yksin työskenneltäessä.
- Ota nippu erivärisiä post-it lappuja
- Laita yhteen niistä jokin osaamisen alue, esimerkkinä tässä it-taidot.
- Tuota sen ympärille mahdollisimman spontaanisti konkreettisia osaamisia. Pyri saamaan kaikki 9 ”terälehteä” täytettyä. Esim Sosiaaliseen mediaan liittyvä osaaminen, Raportointijärjestelmiin liittyvä osaaminen, jne…
- Syvennä kutakin ”terälehteä” aloittamalla sen ympärille uusi lootuskukka.
- Jatka samalla menettelytavalla, kunnes olet tyytyväinen. Usein lootuskukan jättämäinen esille ja siihen säännöllinen palaaminen saa aivosi tuottamaan lisää sisältöä. Älä siis jätä työskentelyä yhteen kertaan. Myös kollegan ottaminen mukaan pohdintaan tuottaa varmasti lisää ”terälehtiä”.
Lisäksi alla kysymyksiä, joilla pyrin auttamaan asiakasta avaamaan omaa osaamistaan:
- Mikä taito on auttanut sinua eniten eteenpäin työelämässä?
- Missä asioissa sinulta kysytään eniten apua?
- Minkä asioiden parissa työn tekeminen ei tunnu välttämättä työltä?
- Mistä olet saanut positiivista palautetta?
Tiina Saarinen, valamentaja, kehityspäällikkö
Osallistumme Sitran #OsaaminenNäkyviin kampanjaan (30.8.-12.9)!
Lue osaamisen tunnistamisen viikoista lisää Sitran sivuilta.